Mitä kuuluu?

Yli viisi kuukautta blogin lopetuksesta!

Toissapäivänä sain suihkussa ollessa ja miettiessä asioita mieleen, että haluaisin sanoa tänne heipat, ihan vaan koska haluan. Ja nyt on oiva aika tehdä se!

Mä oon aina välillä kaivannut tätä blogia, sillä täällä on ns. tuttuja lukijoita. Toisekseen, tämä blogi oli sellainen, mihin vapaasti purin tunteitani ja kerroin henkilökohtaisia asioita. Se oli vapauttavaa.

Nyt mä haluan kertoa vähän mitä mulle kuuluu, siksi vain koska haluan.

Aloitetaan vaikka siitä jo voitetusta syömishäiriöstä, sillä tämä blogihan käsitteli sitä enimmäkseen.
Tässä viime päivinä on tehnyt mieli lukea pitkästä aikaa päiväkirjoja ja yksityistä blogia, joita noina aikoina pidin. Mä oon välillä vähän kiittämätön sen suhteen, kuinka hyvin mulla menee nykyään, tai en osaa arvostaa sitä tarpeeksi.
Tuona aikana elin mielellään yksinäistä elämää omassa asunnossani kalorien maailmassa. Nyt mä en ole laskenut kaloreita no varmaankaan puoleen vuoteen tai yli! Tuolloin se oli maailman tärkein asia.
Sain kiksejä syömättömyydestä ja koin onnistuneeni paastopäivinä. Selailen juuri yksityistä vanhaa blogia, josta löytyy painoindeksitaulukko, ruoka- ja liikuntapäiväkirjat, joissa myös satunnaiset oksentamiskerrat - tai yritykset. Laskin monivitamiiniporeen ja purukumien kalorit. Joskus muistan kun olin 39 asteen kuumeessa ja kurkkuun sattu älyttömästi... en syönyt, ja laskin strepsilsien kalorit, joita niitäkin sai ottaa vain rajallisen määrän. Pitkän kalorivaje viikkojen jälkeen sain ensimmäisen ahmimiskohtauksen, jonka kuittasin seuraavana päivänä paastolla.

Tervettä? Ei.


No mitä nykyään?

Mulle kuuluu ihan hyvää. Perus (tylsää) arkea, opiskelua, valmistumisen odottamista ja uudesta opiskelupaikasta haaveilua. Asun poikaystäväni kanssa kimpassa (tosin nyt menossa riita taas... joten en tiedä miten tästä eteenpäin...), ollaan asuttu tammikuusta lähtien. Arki on välillä tosi tylsää, muttei mulla kyllä kauheesti voimia olisi tehdä asioita enempää.
Oon miettinyt uutta harrastusta, vaihtoehtoina mm. sali, tankotanssi, tanssi ymv. Nyt oon eniten ton kuntosalin kannalla... Liikkunut en ole satunnaisia lenkkejä (joita harvoin) lukuunottamatta 7 kuukauteen. Siksi mulla onkin tullut pienenmoinen ahdistus siitä, etten liiku enää ollenkaan.
Poikaystävä on todellinen sokerihiiri ja tykkää syödä päivittäin karkkia. Myös meidän ruokavalio erot on niin suuret, että on mennyt pitkään totutella tollasiin mömmöihin jääkaapissa. Ja koska seura tekee kaltaisekseen, niin mäkin oon syönyt pitkään tosi epäterveellisesti ja välillä myös epäsäännöllisesti. Tämäkin alkaa jo vähän kuvottaa, joten olen ajatellut muuttaa suuntaa hieman kehoystävällisempään ja terveellisempään. Eilen tuli hiukkasen ahdistusta omasta kehosta, kuinka se esim. jumppavaatteissa näyttää kasvaneen. Aamulla vielä laihduttamisen miettiminen pyöri mielessä... ei sillä että tosissaan haluaisin laihduttaa, vaan että kaipaan sitä valheellista kontrollin maailmaa ja kun tuntui onnistuvansa. Joskus kaipaan jopa sairastamisaikaa, ja tuota kun oli niin laiha. Toisaalta en ajattele olleeni koskaan tarpeeksi laiha - niin laiha kun muut oikeasti vakavasti sairaat. Ja välillä tuntuu että syön kuin sika, epäterveellisesti ja "likaisesti". Mulla on ollut viime aikoina myös arvottomuuden tunteita ja tunne siitä, ettei mikään riitä, pitää jatkuvasti suorittaa ja ei saa/pysty rentoutua. Vertaan itseäni muihin ja niiden suorituksiin, ja tunnen itseni niiden rinnalla välillä tosi mitättömäksi.
Terapiassa käyn edelleen viikoittain. Melkeimpä aina ajat tuntuu pakkopullalta ja joskus olen keksinyt tekosyitä ettei tarvitse mennä... Joskus ajoista on ihan hyötyä, sillä saan näkökulmia eri asioihin, jos ei itse jaksa ajatella järkevästi (en tarkoita tällä mitään sh-juttuja). Enimmäkseen viime aikoina ollaan käyty läpi parisuhdeongelmia... jotka ei tunnu loppuvan millään... Parhaillaankin on riita menossa, jonka voin myöntää, että tällä kertaa puhtaasti minä aloitin, vaikkakin sanoin oikeista asioista.

Joo, mutta tällaista tänne...
Oli kiva päästä pitkästä aikaa purkamaan tuntoja :)

Mitä teille kuuluu?!?!

Linkkiä

Niinkun lupasin, niin tästä pääsee uuteen ja lopulliseen blogiin. Tai klikkaa alla olevaa kuvaa.

 

YHDEN LOPPU ON TOISEN ALKU

Blogin lopetus on pyörinyt valitettavasti pitkään mielessä enemmän tai vähemmän. Oon nyt kuitenkin päätynyt ratkaisuun, että tämä blogi lopettaa lopullisesti. Lupasin kuitenkin itelleni, etten lopeta ilman lopetusvirttä (josta tuli pitkä! :D). Pahoittelen huonoa äidinkieltä, mutten jaksa nyt välittää.

Miksi lopetan? Koska tuntuu, että blogi ottaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että kokoajan pitäisi olla kirjoittamassa jotain syvällistä, jottei ihmisillä mielenkiinto lopahda. Ymmärrän sen kyllä, sillä itekin henk.kohtasesti tykkään blogeista, joissa käsitellään asioita pintaa syvemmältä, ollaan aitoja ja rehellisiä. Yleensä perus muoti/lifestyle jne. blogeista puuttuu se. Emmää tiiä onko se sitten se syömishäiriö-masennusblogi "leima" joka vaivaa... Toisaalta en taas haluaisi peittää täysin menneisyyttä. Nyt kun on päässyt jo elämässä sen verran eteenpäin ja on niin hyvin toipunut, niin tuntuu, ettei ketään enää kiinnosta. Ja en ole tätä huomannnut pelkästään oman blogin kohdalla, vaan niin monen muunkin entisen "sh-bloggaajan".

Oon varmaan ite niin pikkutarkka, että näen vaan puutteet blogissa. Mitä pitäisi tehdä enemmän, mihin panostaa enemmän, kuinka usein postata, mitä postata, jotta ihmiset jaksaa lukea. Mää oikeesti tykkään kirjoittaa ja tehdä postauksia, enhän muuten olisi tähänkään asti pitänyt blogia. Montaa blogia, jo vuodesta - en edes muista, olisiko 2008? Kommentit piristää ja niistä monesta on ollut paljon apua. Vaikka joku kehuisi postausta, niin en ikinä ite näe asiaa samalla tavalla; näen vain puutteet.

Toisaalta silleen ei voi elää miettimättä blogia. Tarkoitan, että arjessa täytyy miettiä (liikaa), että ai, tuosta ja tästä pitäisi ottaa kuva, ai niin en ole postannut viiteen päivään, mistäköhän postaisin, mitä ihmiset haluaisi, kiinnostaako ketään... Liian usein tuntuu, ettei kiinnosta, vaikka monet on sanoneet, että kiinnostaa. Tai sitten ite oon liian kriittinen...

Ehkä en tiedä mun suuntaa blogin pitämisessä... kategoriaa, vaikka toisaalta, tarviiko tietääkään. Mutta vaikka kuin haluaisin postata "mistä haluan, mitä haluan, milloin haluan" niin ei se mene niin. Kirjoittaa itselle ja itseä varten, ei sekään mene niin.

Toisaalta ei voi kirjoittaa syvimpiä tuntoja, kun pitää miettiä mitä voi paljastaa ittensä ja muiden kannalta. Tuliko nyt kerrottua liikaa? Pitääkö teksti poistaa? Voi apua, mitä menin julkaisemaan?

Mutta taas toisaalta, tiedän, että tuun kaipaamaan blogia ja postailua jo viikon sisään. Miksi poistin blogin, palautanko, teenkö uuden? Mutta ei se aina voi mennä niin. Ei mun ensinäkään täytyisi olla kokoajan miettimässä jatkaako vai ei. Sehän kertoo jostain.

Sitten aina mietin, että onko mua "tarkoitettu" blogin pitäjäksi. Haluaisin antaa enemmän mutten ehkä jaksa. Sitten miettii monesti, että kuka eksyy blogiin. Sisko, kaveri, tuttu, työnantaja?

Mitä voin kirjoittaa niin että se on kaikkien silmille sopivaa? Mikä on liikaa kerrottua omasta elämästä? 

Ehkä mää vaan otan liian suuret paineet tästä, vaikkei blogin pitäminen ole niin vakavaa. Mutta sen pitäisi olla enemmän mukavaa entä stressaavaa, uskon että kaikki on sitä mieltä.

Blogi on ollut tärkein silloin, kun on tarvinut ja saanut tsemppiä. Haluankin jälleen kerran kiittää jokaisesta kommentista ja tsempistä, kannustuksesta ja järjen äänestä. Voi olla, että tilanne olisi nyt aivan eri, jos en olisi saanut vertaistukea ja neuvoja. Niinku oon varmaan maininnut, niin monesta kanssabloggaajasta on tullut tärkeitä, vaikkei ihmisiä oikeassa elämässä tunne, muutakuin blogin ja kommenttejen perusteella. Silti on tuntunut, että on elänyt jonkun taipaletta. Ei sitä muuten itke toisten tekstien takia, eikä ne muuten herättäisi niin suuria tunteita. Ei sitä muuten selaa montaa kertaa päivässä jonkun blogia uusien postauksien toivossa. Ei sitä muuten lue niin tarkkaan kommentteja, joista niistäkin on saanut tsemppiä itelle. Nyt kun miettii, niin en vaihtaisi blogin kategoriaa tai  "leimaa" pois. En pysty kuvitella itseäni täysin lifestyle jne. blogin pitäjänä - oonhan senkin testannut. Se ei vaan ole tuntunut omalta. Mutta en myöskään loputtomiin halua postata näistä aiheista, sillä jos niistä haluaa erkaantua kokonaan, niin en usko, että aiheen ympärillä pyöriminen edesauttaa sitä.

Ootteko miettineet, miten syömishäiriöblogeista tulee niin suosittuja? Mikä niissä vetää puoleensa? Oon myös huomannut, että kun kirjoittaja toipuu ja alkaa elämään normaalisti, niin lukijoita ei välttis kiinnosta enää niin paljoa. En usko, että oon ainut joka on huomannut tämän.

Tulee mieleen sekin, että esim. kroppakuvien (vaikka ihan asua esitellessä) tai ruokakuvien lataaminen on aina vähän epämukavaa. Tai siis kun tuntuu, että ihmisten katseet kiinnittyy heti siihen, onko laihtunut tai saanut painoa. Ruokakuvissa taas onko ruokaa liikaa vai liian vähän. "Tuo varmasti laihduttaa taas" kun sen yhdessä ruokakuvassa on liian vähän. Tai "syöpä tuo nykyään paljon..." kun on sattunut joku päivä syömään enemmän. Tai jos käy lenkillä ja lataa vaikka kuvan lenkkipolulta, niin ihmiset ajattelee, että laihduttaa ja menee huonosti.

Joo... hieman sekavaa selitystä, mutta ehkä ymmärrätte rivien välistä syitä lopettamiselle. Täysin painavaa syytä en itseään tiedä. Mutta tuntuu, että näin paremmin. Aika mennä eteenpäin.

Lopuksi haluan vielä kiittää jokaista lukijaa, kommentoijaa, anonyymiä, vierailijaa, eksynyttä... Kiitos ihanista kommenteista niin rekisteröityneille kuin anonyymeille. Mun anonyymi kommentoijat on just ihania eikä tuu mieleen ikäviä kommentteja niiltä.

Aijon jatkossakin seurata teidän blogeja ja kommentoida jos on sanottavaa! Jätän blogin ainakin toistaiseksi näkyville. 

Kiitos JOKAISELLE.

Ihanaa jatkoa kaikille ja iloa päiviinne! Taistelkaa jos on vielä taisteltavaa - selviätte kyllä!! Muistakaa itse auttaa itseänne. Mulla henkilökohtaiset taistelut jatkuu vielä, luultavasti pitkään, vaikken sitä itse aina myönnäkään. Tärkeintä ettei luovuta ja mä toivon kovasti, ettei mikään tule aiheuttamaan enää suurempaa romahdusta minkään suhteen. Tietysti tulee aikoja jolloin tekee mieli luovuttaa kaiken suhteen, mutta pidetään sormet ristissä ettei niin tule käymään. Tai no, niin ei tule käymään.

Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana

joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon.

Rakentajien työ saattaa viedä vuosia, 

mutta jonain päivänä se on valmis.

Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien seiniensä vangeiksi.

Elämä menettää merkityksensä

rakennustyön päättyessä.

Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät.

He joutuvat kärsimään ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista

vaihteluista, ja harvoin lepäävät.

Mutta toisin kuin rakentajan rakennus,

puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan,

ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa,

elämä on sen ansiosta puutarhurille 

yhtä suurta seikkailua. -Paolo Coelho

Heippa rakkaat (tämän voin oikeasti sanoa, sillä teistä on tullut rakkaita) ♥ ♥ ♥ ♥

PS.
Oon miettinyt perustavani ennemmin tai myöhemmin (kun jaksamista riittää)  uuden blogin, joka ei tule käsittelemään millään tavoin asioita, mistä tämä blogi kertoi. Siinä tutustutaan minuun, ja haluan sinne niitä lukijoita, jotka ovat kiinnostuneet muuten lukemaan kun syömishäiriö, masennus tmv. aiheita. Näistä aiheista oon henkilökohtaisesti saanut tarpeekseni, enkä jaksa vatvoa enää niitä. Varmasti syvällisempiä juttuja tulee, muttei yhtä päiväkirjanomaisesti kun tähän blogiin. Nähdään siis siellä ehkäpä joku päivä! Voi olla, että jos sen perustan niin ennen Saksaan lähtöä, jotta voin kertoa kuulumisia sieltä ja lähtöä ennen. Pistän linkkiä tänne tottakai jos/kun uusi blogi aukeaa!

♥:llä

WHAT I'VE BEEN UP TO

Kuvasin valmiiksi videon, mutta muutaman päivän säädön jälkeen luovutin, sillä en saa ladattua videota mihinkään palveluun ja siirrettyä tänne blogin puolelle. Päätin nyt sitten kertoa kuulumisia näin tekstillä, tosin kuvia ei ole paljoa näytettäväksi. Täytyy joku toinen kerta kuvailla taas videota, kun kärsivällisyyttä riittää.

Mulle kuuluu nykyään tosi hyvää. Ei enään hyvää, vaan tosi hyvää. Kaikki rullaa elämässä hyvin, ja jopa huonot päivät on nykyään harvassa. En tietekään tarkoita etteikö niitä olisi, mutta harvemmin. Toivotaan että näin jatkuu! Aamu"masista" saattaa joskus olla, mutta oon muutenkin iltapäivällä ns."parhaimmillaan". Esim.terapiassa meidän täytyy vääntämällä vääntää juteltavaa, sillä ei tunnu löytyvän aihetta mistä puhua. Tietty edelleen arkoja aiheita on ja paljon käsiteltävää (mistä en blogissa puhu), mutta perusfiilis on hyvä.

Kesän lopulla nautin silloin vallineista helteistä, kävin rannalla, näin kavereita, söin jäätelöä ja muuta hyvää, bailasin, vietin äitin synttäreitä ja kävin usein leffassa. Odotin kesän loppupuolella jopa koulun alkua, sillä kaipasin jo sitä normaalia arkirytmiä - olinhan ollut pois koulusta n. puoli vuotta.
Kesän loppupuolella ja pikkuveljen täyttäessä 18-v tapasin nykyisen poikaystäväni, jonka kanssa olemme viettäneet tiiviisti aikaa yhdessä - eikä vieläkään kyllästytä. Tavatessani hänet en todellakaan kuvitellut kuin käyväni vain terassilla, mutta toisin kävi.

Muutin väliaikaisesti vuotta vanhemman siskoni luokse, sillä ajattelin lähteväni jo Syyskuun 22.pvä vaihtoon, joten olisi ollut turha maksaa vuokraa omasta asunnosta Saksan asunnon lisäksi. Muutto siskolle tuli hieman aikaisin, sillä vaihtoon lähtö siirtyi, mutta siitä lisää alempana.

Oon siis aloittanut koulutusohjelman lasten ja nuorten ryhmässä. Meidän luokka on ihan kiva, vaikka oon tottunut enemmän puheliaampiin ihmisiin. Alussa tietty tuli ikävä vanhaa luokkaa, mutta kyllä nyt vuosi vierii missä ryhmässä tahansa. 

Tosiaan, tarkoituksena oli lähtä työssäoppimaan Saksan Halleen 22.pvä syyskuuta niinkuin sovittiin, mutta mut oli laitettu väärälle luokalle ja muuten sählätty, joten lähtö siirtyi 3.11. Olin myös alunperin lähdössä yksin, mutta nyt asiat muuttui niin, että lähden kimppakämppään 5 muun tytön kanssa. Muutos kuulosti vaan hyvältä, sillä tykkään tutustua uusiin ihmisiin, ja varsinkin noi jännässä merkeissä! Iltapäivät ja viikonloput meillä on vapaat, joten varmasti keksitään jotain kivaa tyttöjen kanssa ;) Ollaan sovittu jo ensimmäinen tapaaminen, jolloin varataan lennot ja muuten sovitaan asioista. Oon saanut kurssillisen ennakkotehtäviä, joita tosin en ole vielä aloittanut. Nyt täytyy heti flunssasta parannuttua aloittaa, ettei mene viimetinkaan.

Toinenkin muutos tuli, nimittäin en menekään sairaalaan Halleen vain kansainväliseen päiväkotiin. Tämäkin oli periaatteessa helpottava tieto, sillä siellä on kuulemma joku suomalainen ottamassa mun näytön.

KUVA

Muuten sitten olen miettinyt uuden harrastuksen aloittamista, mielessä on pyörinyt esim. tankotanssi. Toivottavasti ei ole kerenneet kaikki kurssit alkaa.

Blogin jatkosta sen verran, että uskon jatkavani, mutten postaile niin usein mitä ennen. Oon ostamassa uutta tietokonettta, joten uskon postailevani enemmän sittenkun saan sen. Reissujuttuja tulee ennen lähtöä varmasti, ja heti kun asiat aukenee vielä enemmän. Oon nykyään tosi laiska ottamaan kuvia, sillä en kanna kameraa melkein missään mukana.


Nyt lähden lepäilemään, sillä oon kuumeillut tässä viimepäivät (kirjoitan tätä nyt nousevassa kuumeessa) ja päivystykseen lähtö ei ole ollut lähellä jäätävän kurkku-korvakivun takia ja kun en ole pystynyt niellä (=syödä). 

Ehdotelkaa tosiaan jos tulee postausideoita mieleen! :) Mukavaa ja flunssavapaata viikonloppua jokaiselle! Ja jos jäi joku mietityttään tai tuli mieleen jotain mitä en hoksannut kertoa, niin saa kysyä!


PS. Useampi on kommentoinut, että mun postaukset ei näy blogilistauksessa/ omalla blogger etusivulla. Vaihdoin nyt joitain asetuksia, joten jos jaksatte niin voitteko kertoa, näkyykö nyt? Jos ei, niin täytyy käydä asetukset läpi tarkemmin. Tähän ongelmaan voi myös auttaa se, että poistuu lukijoista ja liittyy uudestaan niin päivitykset näkyy taas.

Videopostaukselle aihetta

Aattelin tehdä lähipäivinä näin reilun parin viikon "tauon" jälkeen videpostausta (tekstiä tulisi liikaa) missä kerron kuulumisia ja esim. blogin jatkosta . Kysyisin siis onko mitään tiettyä mistä haluatte tietää/ tai että mistä kerron? Huomenna on esim. vapaapäivä  niin voisin koittaa kuvailla :) Jos ei tuu  mieleen mitään ni koitan ite keksii jotain.

Mukavaa loppu sunnuntaita! :)

Holaaaa

Heippa kaikille. Tuntuu ettei olisi ikuisuuteen kirjoitellut vaikka siitä on vain reilu pari viikkoa. Oon kyllä kaivannut blogia, mutta toisaalta tauko on tuntunut älyttömän vapauttavalta. Kuvia en ole ottanut ollenkaan, tai ainakaan sellaisia mitä voisi julkaista. En rupea edes luettelemaan mitä kaikkea olen tehnyt, koska hyvä että edes muistan mitä kaikkea... Oon hengaillut rakkaani kanssa melkeimpä kokoajan, tietty välillä muutakin tehden.

Tosi mukava loppuloma oli, vaikka myös arki tuntuu kivalta. Kouluun tosin olen kyllästynyt näin muutaman päivän jälkeen... paitsi on kiva kun alkaa liikuntatunnit  huomenna :D Meillä on täysin uusi luokka ja uudet ihmiset.

 Saksan matka häämöttää... ja olisi korkea aika aloittaa valmistelut sen kannalta! Ugh... älysin just etten oo tehnyt melkein mitään sen eteen. Olen myös irtisanoutunut tästä kämpästä ja kohta saan punkata muiden luona ennen vaihtoa. Sen jälkeen muutan uuteen asuntoon. Oon oottanut enemmän kuin mitään että pääsen mm. tästä rumasta lattiasta eroon!

Ööö mitäs vielä... halusin vaan sanoa heipat kun tuli vaan sellainen olo.

Tosi päätön teksti mutta menkööt... :D 

En edelleenkää osaa määritellä blogin jatkoa, koska en ole sitä hirveästi miettinyt. Jatkan siis mietintää. Tsemppiä kaikille koulujen/töiden yms. alkamisiin!

BREIKKI

Blogi menee nyt joksikin aikaa tauolle, en osaa määritellä kuin pitkäksi aikaa, voi olla että parisen viikkoa tai lyhyemmin saa nähdä :) Täytyy miettiä blogin jatkoa ja muuta. Nyt vaan on niiiin paljon kaikkea muuta, ettei pysty pitämään postaustahtia säännöllisenä. Mulla on ollut luonnoksissa pitkä lopetusteksti jo jonkin aikaa, mutta aina olen siirtänyt sen julkaisua. 

Menee tosi hyvin kaikinpuolin, nautin loppulomasta ja pidän hauskaa, pitäkää tekin!!