Mielipide: Luonnollinen hoikkuus

Olette varmaan törmänneet tuttavapiirissä, ehkä perheessä, ystäväpiirissä, sukulaisissa jne. niihin ihmisiin, jotka ovat luonnostaan hoikkia, vaikka söisivät kuin paljon tai mitä ruokaa tahansa. Mä kuulun niihin. Näitä henkilöitä on varmasti monia, joten tää tuskin on mikään uusi juttu kellekään. Usein luonnollinen hoikkuus johtuu pitkälti geeneistä, joillain ei ravintoaineet imeydy normaalisti.

Mutta luonnollinen hoikkuus ei tarkoita aina syömishäiriötä. Hoikka ihminen voi olla terve, ja niin moni onkin. Mutta entä jos ex/hyvällä mallilla toipuva syömishäiriöinen jää lievään alipainoon? Jos multa kysyttäisiin mielipidettä tästä, niin olisin automaattisesti sitä mieltä, että eihän se käy. Mutta minkäs teet jos paino ei nouse normaalilla, runsaalla syömisellä ja herkuttelulla? Entä jos on ollut terve koko ikänsä vaikka lievää alipainoa on ollut aina (en laske sh-aikaa)? Tosin esim. tämän hetkistä tilannetta en tiedä, sillä en ole käynyt vaa'alla aikoihin. En tiedä painoa, enkä osaa veikata. En tiedä olenko normaalipainoinen, lievästi alipainoinen vai minkä painoinen. Mutta tarviiko tietääkään? Ei. Mitä tekisin sillä tiedolla?

Mä selittäisin oman hoikkuuteni (jonka nykyään näen taas itsekin!) geeneillä, aineenvaihdunnalla ja no sillä, että olen sellainen perusaktiivinen ihminen, joka pitää liikkunnasta ja kun alkaa miettimään, niin hyötyliikuntaa kertyy ihan huomaamatta. Olen ollut aina tällainen, believe it or not. Mun äiti on hoikka ja aina ollut, mun silmiin montaa ikäistään hoikempi, vaikkakin tietääkseni normaalipainoinen. Isäni on pitkä ja erittäin hoikka, vaikka hänkin tykkää syödä. Vaikka me syödään huoletta, eikä herkuttelua kaihdeta, niin ehkä aktiivisuus muuten selittää, ettei paino lähde nousuun? Ehkä, en tiedä. Eihän sitä voi tietää tarkalleen.

"Lievästä alipainosta ei tarvitse huolestua, jos tuntee olonsa terveeksi: välillä 17–18,5 oleva BMI on yleensä vielä täysin sopiva paino."

Mistä johtuu, että toiset ovat pysyvät hoikkina, vaikka söisivät kuinka?

=Yleisin syy on nopea aineenvaihdunta. Hoikkuuden aiheuttajana voi olla myös se, että ravintoaineet imeytyvät normaalia heikommin elimistöön. Tietysti myös elämäntavoilla on merkitystä: toiset ihmiset kävelevät tai pyöräilevät päivittäin parikymmentä kilometriä, kun taas toiset kulkevat joka paikkaan autolla.

"Lievä alipaino ei ole haitallista, toisin kuin ylipaino, joka nostaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitautiriskiä ja kuluttaa niveliä." Lähde

Niinku oon täällä varmaan joskus maininnut, en ole koskaan (tietääkseni) ollut normaalipainoinen "virallisesti" eli BMI laskureiden mukaan. Jo pienestä olen kulkenut enemmän tai vähemmän painokäyrällä alakantissa - mutta ollut siitä huolimatta terve. Olen koettannut joskus aikoinaan kaverin kanssa "lihotuskuuria" jolloin koitimme syödä tiedostaen paljon enemmän, ilman tuloksia. Toisaalta, jos syö hyvin, normaalisti ja tarpeeksi, liikkuu normaalisti ja on muuten hyvä olla, niin onko lievästä alipainoisuudesta haittaa? No ei ole mulle ainakaan ollut (siis ennen sh sairastumista meinaan) lapsuus ja nuoruusvuosina. En ole ikinä ajatellut asiaa sen kummemmin, paitsi sairasaikoina. Olen syönyt perheenjäsenten ja tuttujen jne. mukaan "aina kuin hevonen" ja paino ei ole noussut (paitsi tietty vaihdellut normaalisti 1-3 kg) Minkä minä sille voin? En mitään, enkä ala ottamaan siitä stressiä. 

 

 

Uskon, että näin aikuisiällä paino nousee kyllä jos on noustaakseen, ja jos nousee, niin ok, hyvä, sitten nousee, mutta en ala miettimään asiaa sen kummemmin tai ottamaan päänvaivaa painonnostosta, sillä voin hyvin näinkin. Elän elämääni, syön normaalisti, herkuttelen, liikun joskus enemmän joskus vähemmän - fiiliksen mukaan, ja jos nämä ei riitä niin no can do. Uskon, että paino kyllä ajautuu sille sopivaan ajan myötä ja kun ikää tulee :) Tästä aiheesta voisi kirjoitella pitemmin kun katsoo asiaa monelta kantilta, mutta uskon, että tässäkin tuli pointti selville. Tärkeintä mulle on, että perhe ja muu lähipiiri, terapeutti jne. tietää mun voivan hyvin tän kokoisena ja tietää, että syön hyvin nykyään. Siksi ne ei tee asiasta numeroa ja voidaan keskittyä muihin tärkeämpiin juttuihin.

 

Enkä tällä tosiaankaan meinaa sitä, ettäkö alipaino/hoikkuus/laihuus tms. olisi hyvästä, jos ihminen voi huonosti fyysisesti, psyykkisesti ja kaikinpuolin. Kaikki tuntee vähänkään suuremman alipainon vaarat aivan varmasti, joten niitä tuskin tarvitsee luetella. Itseaiheutettu alipaino ei ole terveellistä, tervettä tai hyväksi kellekään. Enkä myös tarkoita, että pitäisi olla  alipainoinen voidakseen huonosti, tai sairastaakseen esim. syömishäiriötä, mutta sehän on päivänselvä juttu. 

Mun mielestä on suuri ero näillä: Syö oikeasti hyvin, herkuttelee jne. ja pysyy hoikkana luonnostaan, eikä ajattele asiaa sen kummemmin. Ja sitten sillä, että kituuttaa, liikkuu itseä pakottamalla liikaa, ei pysty herkutella, eikä syödä spontaanisti tai normaalisti ja väkisten jatkuvalla itsekurilla ja kidutuksella pysyy hoikkana/alipainoisena tms. Hyvin suuri ero.

Ainut mikä merkitsee loppupeleissä on se, miten kannat itsesi, olitpa minkäkokoinen tai näköinen tahansa.

kuvat