torstai 26. helmikuuta 2015

Mitä kuuluu?

Yli viisi kuukautta blogin lopetuksesta!

Toissapäivänä sain suihkussa ollessa ja miettiessä asioita mieleen, että haluaisin sanoa tänne heipat, ihan vaan koska haluan. Ja nyt on oiva aika tehdä se!

Mä oon aina välillä kaivannut tätä blogia, sillä täällä on ns. tuttuja lukijoita. Toisekseen, tämä blogi oli sellainen, mihin vapaasti purin tunteitani ja kerroin henkilökohtaisia asioita. Se oli vapauttavaa.
Nyt mä haluan kertoa vähän mitä mulle kuuluu, siksi vain koska haluan.



Aloitetaan vaikka siitä jo voitetusta syömishäiriöstä, sillä tämä blogihan käsitteli sitä enimmäkseen.
Tässä viime päivinä on tehnyt mieli lukea pitkästä aikaa päiväkirjoja ja yksityistä blogia, joita noina aikoina pidin. Mä oon välillä vähän kiittämätön sen suhteen, kuinka hyvin mulla menee nykyään, tai en osaa arvostaa sitä tarpeeksi.
Tuona aikana elin mielellään yksinäistä elämää omassa asunnossani kalorien maailmassa. Nyt mä en ole laskenut kaloreita no varmaankaan puoleen vuoteen tai yli! Tuolloin se oli maailman tärkein asia.
Sain kiksejä syömättömyydestä ja koin onnistuneeni paastopäivinä. Selailen juuri yksityistä vanhaa blogia, josta löytyy painoindeksitaulukko, ruoka- ja liikuntapäiväkirjat, joissa myös satunnaiset oksentamiskerrat - tai yritykset. Laskin monivitamiiniporeen ja purukumien kalorit. Joskus muistan kun olin 39 asteen kuumeessa ja kurkkuun sattu älyttömästi... en syönyt, ja laskin strepsilsien kalorit, joita niitäkin sai ottaa vain rajallisen määrän. Pitkän kalorivaje viikkojen jälkeen sain ensimmäisen ahmimiskohtauksen, jonka kuittasin seuraavana päivänä paastolla.

Tervettä? Ei.


No mitä nykyään?

Mulle kuuluu ihan hyvää. Perus (tylsää) arkea, opiskelua, valmistumisen odottamista ja uudesta opiskelupaikasta haaveilua. Asun poikaystäväni kanssa kimpassa (tosin nyt menossa riita taas... joten en tiedä miten tästä eteenpäin...), ollaan asuttu tammikuusta lähtien. Arki on välillä tosi tylsää, muttei mulla kyllä kauheesti voimia olisi tehdä asioita enempää.
Oon miettinyt uutta harrastusta, vaihtoehtoina mm. sali, tankotanssi, tanssi ymv. Nyt oon eniten ton kuntosalin kannalla... Liikkunut en ole satunnaisia lenkkejä (joita harvoin) lukuunottamatta 7 kuukauteen. Siksi mulla onkin tullut pienenmoinen ahdistus siitä, etten liiku enää ollenkaan.
Poikaystävä on todellinen sokerihiiri ja tykkää syödä päivittäin karkkia. Myös meidän ruokavalio erot on niin suuret, että on mennyt pitkään totutella tollasiin mömmöihin jääkaapissa. Ja koska seura tekee kaltaisekseen, niin mäkin oon syönyt pitkään tosi epäterveellisesti ja välillä myös epäsäännöllisesti. Tämäkin alkaa jo vähän kuvottaa, joten olen ajatellut muuttaa suuntaa hieman kehoystävällisempään ja terveellisempään. Eilen tuli hiukkasen ahdistusta omasta kehosta, kuinka se esim. jumppavaatteissa näyttää kasvaneen. Aamulla vielä laihduttamisen miettiminen pyöri mielessä... ei sillä että tosissaan haluaisin laihduttaa, vaan että kaipaan sitä valheellista kontrollin maailmaa ja kun tuntui onnistuvansa. Joskus kaipaan jopa sairastamisaikaa, ja tuota kun oli niin laiha. Toisaalta en ajattele olleeni koskaan tarpeeksi laiha - niin laiha kun muut oikeasti vakavasti sairaat. Ja välillä tuntuu että syön kuin sika, epäterveellisesti ja "likaisesti". Mulla on ollut viime aikoina myös arvottomuuden tunteita ja tunne siitä, ettei mikään riitä, pitää jatkuvasti suorittaa ja ei saa/pysty rentoutua. Vertaan itseäni muihin ja niiden suorituksiin, ja tunnen itseni niiden rinnalla välillä tosi mitättömäksi.
Terapiassa käyn edelleen viikoittain. Melkeimpä aina ajat tuntuu pakkopullalta ja joskus olen keksinyt tekosyitä ettei tarvitse mennä... Joskus ajoista on ihan hyötyä, sillä saan näkökulmia eri asioihin, jos ei itse jaksa ajatella järkevästi (en tarkoita tällä mitään sh-juttuja). Enimmäkseen viime aikoina ollaan käyty läpi parisuhdeongelmia... jotka ei tunnu loppuvan millään... Parhaillaankin on riita menossa, jonka voin myöntää, että tällä kertaa puhtaasti minä aloitin, vaikkakin sanoin oikeista asioista.

Joo, mutta tällaista tänne...
Oli kiva päästä pitkästä aikaa purkamaan tuntoja :)

Mitä teille kuuluu?!?!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti