Nyt on jotenkin hyvä fiilis, jeejee, ilman kummoista syytä :-) Mun kohdalla aurinko ja valoisuus varmaan auttaa. Vaikka kerronkin vähän mitä toissapäiväisellä hoitaja käynnillä mietittiin, ja se voi olla masentavan kuuloista, on mulla ainakin muutoksen halua ja siitähän se lähtee?
Eli siis, kävin siis keskiviikkona siellä hoitajalla vaikka mietinkin menenkö jne, ehkä vähän pelotti kohdata totuus. Käytiin läpi sellaisia kortteja että mitkä on mun tavoitteet ja ajatukset viikon päästä, kuukauden päästä, puolen vuoden päästä ym. Siis mitä elämältä haluan ja missä näen itseni silloin. Niistä korteista koostu paljonkin normaaleja asioita, kuten opiskelu, kesäloma suunnitelmat, uus harrastus… Esiin nousi myös laihuuteen liittyviä juttuja joista olin rehellinen.
Se sanoi, että jos jatkan ”tähän malliin” (en ole jatkamassa) joudun sairaalaan tiputukseen. Vastasin rehellisesti että en itse ajattele noin. Se myös mainitsi, että sairaalahoidon ”BMI raja” on 14. En edes haluaisi olla niin riutuneen laiha. Se myös kertoi kuinka syömättömyys voi tappaa ja se on yksi keino kuolla. Mää vaan mietin mielessä että mähän syön päivittäin. Just tällaisesta varoittelusta ja vihjailusta se meidän tunti koostui, mulla asiat menivät ohi korvien enkä yhtään ajatellut noiden varoitusten koskevan mua, niinku sillekin sanoin. Ajattelin että noi varoitukset ja vihjailut voi suunnata niille ihmisille, jotka ovat hengenvaarassa ja jossain letkuissa.
Käynnin päätteeksi katsottiin paino, joka oli laskenut, mutta tokaisin vaa’alla seistessäni vaan että ”Hyi”. Olin mielessäni tyytyväinen, kun sen silmille se kuitenkin oli laskenut (itsehän tiesin sen jo aamulla). Ajattelin, että sitähän sää halusit, kun viime kerrasta jäi tunne, että oon liian suuri. Mutta nyt tolla käynnillä mun ajatukset vähän selkiintyi, ei se kait ajatellutkaan niin, päinvastoin, ainakin puheista päätellen.
Se sanoi että ensi kerralle voitaisiin ottaa mukaan lääkäri, mietin vaan mielessä että ”ai miksi”. Olin kuitenkin ihan sama- asenteella. Se seuraava aika on kuukauden päästä jolloin tehdään masennustesti uudestaan ja mietitään lääkkeen annostuksen nostamista. Olen miettinyt annostuksen nostamista itsekin pitkään, kuitenkaan mitään asialle tekemättä, oon vaan antanut itseni masentua pahemmin. Nyt oon kuitenkin ihan positiivisilla mielin; hyvä että sitä nostetaan, koitan aion itsekin tsempata syömisessä.
Ja niin tsemppasinkin, esim. eilen! Söin panda valkosuklaata ja virvon varvon patukoita siskon kanssa! Aion myös lisätä pikkuhiljaa normaaliruokaa. En halua tehdä tätä hätiköiden ja liian nopeata, koska oon nyt nähnyt sen mitä ”päivässä parantuminen” tarkoittaa ja mihin se mun kohdalla johtaa: Tulee liikaa asioita kerralla, ahdistun ja palaan entistä pahemmin vanhaan. Kevät ja pian kesän tuleminen auttaa mua, en enää silloin halua olla tässä tilassa! Pikkuhiljaa hyvä tulee!
PS. Vaihdoin nyt uuden keväisemmän ulkoasun jos ette jo huomanneet 8-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti