lauantai 8. helmikuuta 2014

En halua

Viimepäivät ei ole menneet niin hyvin. En tiedä mistä tää johtuu, mutta pää huutaa, että pitäisi ruveta laihduttamaan. Läskiahdistus on hyvin voimakasta. Mun sairaudentunto on jossain tipoteissään kun ajattelen, etten ole edes sairas - olenko koskaan ollutkaan? En todellakaan henkisesti tai fyysisesti tai mitenkään jaksa mitään kolmatta laihdutuskierrosta, mitä pää haluaa. Ajattelen jälleen, etten ole koskaan ollut tarpeeksi laiha. Tää on tosi raivostuttavaa kun mää en halua. 

Torstaina kaveri tuli illalla käymään nopsaa, ja kertoi olevansa toisen kaverinsa kanssa dieetillä. Tiedätte kuinka tollaset puheet saa mut kiehumaan ja koitin vaan hokea, että miksi ihmeessä normaalipainoisten tarvii olla dieetillä. Mulla alkoi tuo ahdistamaan, että muut saa olla dieetillä ja mä en. Kaverin lähdettyä puolentunnin pakkolihaskuntotreeni. Keksin aina selityksen tuollaisille; esim. tuolle oli selityksenä se, että en ole käynyt viikolla kertaakaan jumpassa. Oikeesti mua vaan ahdisti kaverin dieettitouhut. 

Oon päivät ja yöt miettinyt ryhtyäkö laihduttamaan. Ruokailuja oon skipannut ja vaa'alla käynyt useammin.
Mutta mää en halua tätä! Mistä ihmeestä nyt tuulee?! Pelästyin viikon alussa tullutta ahdistusta, jota taas epätoivoisesti yritän turruttaa väärillä tavoin.

I hate myself, so much
kuva

Jos vain muutaman kilon pudottaisit...
Jos syöt sitten viikolla paremmin, jotta jaksat töissä...
Koita kuluttaa siellä töissä mahdollisimman paljon...
Älä istu sohvalla...
Ei se nyt haittaa jos yhden tai muutaman aterian skippaa...
Pitäisikö alkaa laskea kaloreita tarkemmin...
Et ikinä ollut tarpeeksi laiha...
Näytät jo niin hyvinvoivalta, niinku hoitaja sanoi...
Heitä ne myslit kaapista roskiin...
Osaatko enää edes ostaa kevyttä ruokaa...
Syö ainakin vähemmän jokaisella aterialla, mitä ateriasuunnitelmassa
Jos vielä laihduttaisit kerran... kolmannen kierroksen...
Kyllä sää pystyt kun ennenkin olet pystynyt
Älä näe ihmisiä viikonloppuna, jotta voit rauhassa kontrolloida syömisiä kotona...
Olisi hyvä jos ainakin merkittävään alipainoon laihtuisit
Hyi että sulla on läskit reidet nykyään ja käsivarret...
Hyi että näytät nykyään läskiltä kuvissa
Tuokin ajattelee sun olevan liian läski syömishäiriöiseksi...

Näitä riittäisi... Ja nämä ajatukset on niin pirun kovana, ettei pysty ajatella muuta. Mutta mää en halua, en jaksa ruveta siihen uudestaan, mulla on oikeus olla laihduttamatta. Ja asiaa ei auta se, että jokaisella kenen kanssa oon tekemisissä pursuaa laihdutus-dieetit-treenit-terveellinen syöminen- jumppaaminen- puhetta.

Niillä ei ole hajuakaan minkälaista tuhoa ne aiheuttaa ja mitkä fiilikset ne saa muille aikaan! Ja kaikista pahimman kommentin, joka sai mut raivostumaan sanoi kaveri joka kävi kylässä. Katsottiin salkkareita:
"Tuo iida on kyllä kaukana anorektikosta, lihoo vain kokoajan!"
"Ollaan mun kaverin kanssa dieetillä. Lähetetään jokaisesta ruuasta toisille kuvat ja sääntönä on, että ei saa syödä klo 9:n jälkeen"

ANTEEKSI MITÄ?!

10 kommenttia

  1. Tuttuja fiiliksiä! Osa siis menneisyydestä ja osa ihan nykyisyydestä, mm. ihmisten läski- ja dieettipuheet saa mut yleensä kiehahtamaan. Yritän aina valaa ihmisiin tervettä järkeä: mustakin normaalipainoisen on täysin turha laihduttaa ja ylipäätään pidän sellaista ylikorostunutta terveysfanaattisuutta epäterveenä ilmiönä. Dieettipuheet ahdistaa edelleen joskus, mieluiten sulkisin korvani kaikilta typeriltä jutuilta joihin en itse jaksa tai halua osallistua - varsinkaan ruokapöydässä.. Eniten ärsyttää äänekäs toisten ruokailutottumuksiin puuttuminen. Muutaman kerran on tehnyt mieli sanoa parille ihmiselle, että miten mun "epäterveelliset" ruokavalinnat voi oikeasti häiritä niin paljon, että niistä täytyy päin naamaa ja julkisesti huomautella. Joten ymmärrän hyvin.

    Toivottavasti et nyt kuitenkaan vajoa syvemmille vesille. Ajatukset on vain ajatuksia; ne tulee ja menee, ei niiden mukaan ole pakko toimia. Mä joskus vieläkin huonoina päivinä mietin, että "skippaan seuraavan aterian, ei se haittaa", "pitäis aloittaa terveelliset elämäntavat", "voisin laihduttaa 10 kg", "ei mun tarvitse syödä mitään" mutta jotenkin vaan ohitan ne ja lappaan ruokaa naamaani. :) En tiedä katoavatko tällaiset ajatukset lopullisesti koskaan, mutta suhtaudun niihin eri tavoin kuin ennen.

    Tsemppiä hurjan paljon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi et säki joudut kestämään noita puheita. :/ Ihmetyttää, mistä ne oikein sai alkunsa, tai siis miten ne on nyt niin kaikkien mielessä jatkuvasti? Aaargh. No joo munkaan mielestä se ei ole ihan tervettä...
      Voi harmi, miten jotain voi niin paljon kiinnostaa toisen ihmisen ruokavalinnat?? Eihän niiden tarvi niitä "epäterveellisyyksiä" pistää naamaansa! Jospa kaikki vaan huolehtisi omista syömisistään.

      En mää enää luovuta, tai JAKSA ruveta siihen. Vaikka ahdistaa ihan hitosti nytkin, mutta en rupea siihen enää... en määä ikinä tuu tätä paskaa voittamaan jos aina toistan samaa kaavaa!! Nyt vaan täytyy tunkea sitä ruokaa suuhun vaikka väkisten, koska tiedän, että se on yhteydessä näihin voimistuneisiin ajatuksiin.

      Voih toivoisin niin, että sinä, minä ja kaikki muutki sais olla edes joskus näistä ajatukista vapaa!

      Kiitos paljon, tsempit tuleeki nyt tarpeeseen! ♥

      Poista
    2. Niin, totta. Mäkin olen pohtinut, että mikä ihmeen tarve kaikilla on keskittyä (yli)terveellisyyden ja laihuuden tavoitteluun. Okei, osasyy on varmasti median kauneusihanteet ja jatkuva terveys-ruoka-laihdutus -artikkeleiden ilmestyminen suunnilleen joka tuutista tasaisin väliajoin. Omalla kohdallani valitsemani alakin vaikuttaa; ollaan kaikki yhdessä niin terveystietoisia ja terveellisyyteen pyrkiviä - toiset hieman enemmän ja kärkkäämmin. Toisten ruokavalinnoista huomauttelemista ihmettelen suuresti, eiköhän jokainen tiedä, mitä kaikkea omalle lautaselle koottu ruoka sisältää. Voisin kirjoittaa aiheesta postauksen, sen verran ihmisten terveysterrorismi ja moralistinen asenne ärsyttää.

      Hyvä, ettet ole luovuttamassa! Sitäpaitsi syöminen on ihana nautinto ja elintärkeä juttu, muista se. :)

      Mä niin toivon samaa - olisi hienoa, jos ihmiset lakkaisivat tavoittelemasta terveellisyyttä äärimmäisin keinoin. Tuntuu, että joka toinen uppoaa samaan suohon.

      Poista
    3. Sanoppa muuta! Ja eihän näin suurta villitystä ollut vielä n. pari vuotta sitten? Sitten jotkut kehtaa ihmetellä, että miksi niin moni sairastuu syömishäiriöihin. Pitäis jokaiseen mainokseen, ohjelmaan, lehtiartikkeliin yms. laittaa isolla huomio siitä, ettei ne dieetti vinkit sun muut ole tarkoitettu normaalipainoisille terveille ihmisille! Mutta toivon vaan, että tää villitys menis muiden mukana ohi, ettei kerkee aiheuttaa varsinki nuorille ja vaikutuksille alttiille enempää haittaa!

      Jep, varmaasti alakin vaikuttaa! Ja joo, ei kenenkään tartte syödä niitä mitä joku toinen kokoaa lautaselleen. Kirjoita ihmeessä, mielellään lukisin, vaikka tää aihe pistääkin vihaksi!

      Ymmärrän kyllä ihmisiäki, mieti kun koko lähipiiri ja suurin osa kavereista dieettaa ja syö terveellisesti, on herkkulakossa ja käy salilla - niin varsinki nuorilla on varmasti hankala olla osallistumatta tuohon... tulis nyt vaikka joku uus terveempi trendi tilalle!

      Poista
    4. Musta tuntuu, että kyse on keväästä! :D Sama rumba joka vuosi, kerta toisensa jälkeen kaikissa medioissa. Enemmän tosiaan silti häiritsee se, että ihmiset levittävät näitä asenteita eteenpäin.

      Mäkin kyllä tavallaan ymmärrän dieettivillityksiin hurahtaneita ihmisiä. Onhan ruokavalio helppo tapa kontrolloida elämää ja ns. pyrkiä kehittämään itseään parempaan suuntaan; painoon on helppo vaikuttaa, tulokset näkyvät nopeasti. Lisäksi on paineita noudattaa terveellisiä elämäntapoja, kun epäterveellisyys ja ylipaino on leimattu negatiivisiksi ja epätoivotuiksi asioiksi. Harmi, että erityisesti monet nuoret tekevät tätä epätervein tavoin. :( Toisaalta mä koen, ettei media ole suurin syy syömishäiriöihin. Itse oireilin selkeästi jo ennen kuin edes tiesin mitä syömishäiriöt ovat. :/ Ja juu, terveitä trendejä odotellessa!

      Poista
    5. Niin, voi olla. Ja mulla ärsyttää eniten, et kokoajan vaan nuoremmat lähtee tähän mukaan.
      Jep totta. Niin ei se varmaan suurin syy ole, mutta mun mielestä yks iso syy. Tietty moni asia vaikuttaa ja kaikilla on omat syynsä sairastumiselle.

      Jeep, menis tää nyt vaan ohi!

      Poista
  2. Niin kuin emmi sanoi, ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät totuuksia.
    Laihduttaminen ei ole vaihtoehto. Pilaat sillä vaan ainutlaatuista nuoruuttasi. Ei ihmisen kuulu miettiä kokoajan ruokakalorikulutus ruokakalorikulutus.
    Elämällä on joku muu tarkoitus kuin laihduttaminen.
    Sun laihdutusajatukset kumpuavat jostain sisäisestä pahasta olosta. Sitä pahaa oloa pääset terapautin kanssa työstämään. Mutta jos alat laihduttaa, voit sanoa taas heipat kaikelle sille, mitä olet jo saavuttanut. Ei ole kiva kivuta kuopasta monta kertaa ylös, kun sen voi myös kiertää!!
    Voimia valtavasti! Olet viisas tyttö, käytä viisauttasi nyt terveyden kannalta oikein. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpa mun pää vois uskoa etten ole sotanorsu.
      Tiedän ettei se ole vaihtoehto, kumpa en ois ikinä edes käyttänyt sitä ahdistuksen lievitys keinona. Ei tosiaankaan tarvi miettiä!! Ehkä sellaisen jolla vaikka vaikea ylipaino vahingoittaa terveyttä.. En mä aijo ruveta enää siihen oravanpyörään, ei se oo ratkaisu mihinkään - tulee vaan entistä huonompi olo.
      Onneksi pääsen käsittelemään asioita... jottei tarvi aina tukahduttaa niitä väärin keinoin. Mä en enää halua heittää näitä kuukausien työtä hukkaan! Kaikki tää pitäis tehdä uudestaan - ei kiitos! Nyt on korkea aika parantua LOPULLISESTI.

      Kiitos tuhannesti Mari!<3 Nämä kommentit helpottaa tätä ahdistushelvettiä ja selkeyttää omia ajatuksia! Kyllä mää oon päättänyt jatkaa paranemista!

      Poista
  3. Tosi hyvä kuitenkin, että kirjoitit näistä tänne, jotta voin yrittää kiskoa sua ylös suosta. Toivon todella, että just sen takia rohkaistut myös terapiassa puhumaan rehellisesti näistä. Tai mikä estäisi esim. tulostamasta näitä kirjoituksia, jos et saa suoraan niitä sanottua.

    Sairaudentunnosta jankutan taas, että niin kauan kun noita sun listaamia ajatuksia risteilee päässä, et ole terve. Painosi ei ole vielä terveillä lukemilla, kun. mietteet kiertävät tuota rataa.

    Voi ääh i so feel you noista muiden kommenteista. En halua, että ihmiset ympärilläni joutuisivat olemaan varpaillaan ja sensuroimaan juttujaan mun takia, mutta voi että kun dieettipuheiden aikana tekisi mieli ottaa kaveria ponnarista ja luututa sillä lattiaa. Eniten mua sun puolesta kuitenkin harmittaa sun äiti. Todella ajattelematonta!

    Sitten tuo "jos muutkin, niin miksen minäkin"-ajattelu Vähän saa kuin "miksi muut saavat olla laihoja, mutten minä". Sitä ei auta kuin ajatella, että nyt on oma terveys vaakalaudalla - niin psyykkinen kuin fyysinen. Jos sulla on jalka poikki, et varmaan lähde aitajuoksukisaan ihan vain siksi, kun kaveritkin saa sinne terveine jalkoineen mennä. Vaikeaa, I know, mutta tuollaiset vertauskuvat saavat itseni aina välillä pois ajatuksista.

    Nyt ihan hurjasti tsemppiä, Eeva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en hyödy tästä blogista ollenkaan, jos vaan lipertelisin kaikkea paskaa tänne. Ei olo helpotu jos ei ole rehellinen!

      Mä tiedän sen järjellä, etten voi olla vielä terve ... mutta sairaus väittää toisin. Että voikaan inhota tätä kieroa sairautta!

      Hihih, mä jo kuvittelin mielessä sut luutuamassa lattiaa kaverisi ponnarilla XD Mutta joo, vähän jo suunnittelin, että seuraava joka noita dieettijuttuja mun kuullen puhuu niin aijon sanoa suoraan. Voin kertoa omasta tilanteesta vähän ja mihin noi jutut voi johtaa! Sanon ainaki, että jos vois olla puhumatta mun kuullen, jatkakoot sittenku oon poissa silmistä. Vaikka ei noista kellekään normaalipainoisille hyötyä ole!! V***n dieettibuumi! Ja äitille kuule joka kerta oon sanonut että voisko se lopettaa mutta ei...

      Niimpä. Turha sitä vertailla omaa tilannetta terveiden ihmisten dieettivillityksiin.. Kyllä mää tänki järjellä tiedän mutta kun tunteet nyt päässyt voitolle...

      Kiitoskiitoskiiitos! En aijo luovuttaa! Kuolen mielummin ku luovutan, vaikka karskisti sanonkin...
      Sulle ihan samat sanat! ♥

      Poista