Fiiliksiä

Mitä kuuluu tänne? En oikeen itekään tiiä. Kait ihan hyvää, kokoajan parempaa, mutta väsyttää ihan pirusti. Tällä viikolla fiilis oli kyllä parempi ku aikoihin ja energiaa riitti tehdäkin asioita. Nyt taas hyvin sujuneen viikonlopun jälkeen pelottaa pikkasen mitä ens viikko tuo tullessaan… Tiedän että siihen vaikutan minä itse paljon. Omat valinnat ratkaisee paljon. Vitsi oon väsynyt, se on ehkä ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen.

Paino on jojoillut viime aikoina tiettyjen lukujen sisällä ylös-alas, ja välillä pysynyt paikallaan. Tiedän hyvinkin että sitä täytyy nostaa ja uskon, että tämä kulunut viikonloppu on tehnyt tehtävänsä sen eteen. Uskon siis että paino on noussut, tällä kertaa ehkä pysyvästi, siltä ainakin tuntuu ja näyttää. Tänä viikonloppuna oon ajatellut sairaus-asioita vähemmän, mutta se johtuu siitä, että aina on ollut joku ihminen seurassa viemässä ajatuksia pois, ja nyt haikee olo palas ku oon taas yksin. 

Ainut mahtavalaatuinen kuva viikon alusta

Mulla on nyt alkaneet ne punnitukset mutta ensimmäisen kerran jälkeen ajattelin, että voi elämä kuin turhaaaaa raahautua sinne tollasen asian takia kun näen kuitenki sen nousevan painon itekin omin silmin joka aamu. Miks en vois vaikka tekstata painoa niille joita se kiinnostaa, koska ei mulla oo mitään tarvetta valehdella sitä. Se punnitsija täti oli muutenki niin epäamattimainen ja pihalla asioista, ettei innostais kyllä yhtään jatkaa sen luona käyntiä. ”Niin siis kuinka usein on nyt ajateltu että käyt täällä?” ”Niin siis otetaanko me aina 1x/viikossa se paino vai kerran kuukaudessa vai?” Mistä ihmestä minä sen tiedän, kait sen pitäis tietää jos tieto kulkee ees jotenkin. Teki mieli sanoa että joo, ei tarvi ottaa enää ollenkaan, en oo tulossa tänne enää. ”Kysy sitten niiltä ja niiltä että kuinka usein käyt täällä ja kerro sit mulle” Joo, otan selvää, tai sit vaihtoehtoisesti en tuu tänne enää.

Syönyt oon enemmän mitä aijemmassa postauksessa näytin. Oon ottanut parikin kertaa lisää mittaamatta esim. iltapalalla muroja jogurtilla, koska on ollut nälkä. Samoten muilla ruuilla jos on jäänyt nälkä ni oon syönyt. Oon tehnyt eineskeittojen tilalta oikeaa ruokaa ja teen jatkossakin. En haluu syödä mitään 99 % vehnäjauho-keittoja. Mulla varmaan tulee kohta sellanen vaihe ettei jaksa enää kiinnostaa mikään ja lappaan suuhun mitä eteen sattuu. Lihon satakiloiseksi ja syön suruun. Oon sellanen luonne, että mulle saattais hyvin puhjeta ahmimishäiriö. Voin kuvitella itseni itkemässä sohvalla ja ahmien kaikkea yksin. 

Mulla ärsyttää jo nyt tää sairasloma vaikka alle viikko sitten kirjoitettiin se. Haluun kouluun ja töihin. En jaksa olla enää kotona. Ärsyttää ku koulu menee neljälle vuodelle itteni takia ja omien idioottimaisten valintojen takia. Laiskalusmulaiskalusmuuu get a real life. 
Mulla muuten anoreksian lisäksi lapussa luki, että toistuva masennus. Eka olin silleen häh, mutta sitte ku miettii historiaa ja nykyhetkeä, niin tottahan se on. Toistuva se on ollut. Mut onneksi siihen sen uusiutumiseen (vielä tän jälkeen) voi vaikuttaa itse, ja yritän kaikkeni, ettei se enää tästä uusiudu! Kohti oikeeta elämää! En jaksa olla enää saamaton lahna.

Tämä oli nyt tällanen nopea pikakuulumisteksti. Jos jollain on ehdotuksia tai aiheita postauksille, niin kertokaa pliis. Kiva kirjottaa sellasta mitä joku haluaa, ja jaksaa lukea :)