Taste of normal life

Tänään on ollut tosi normipäivä, koulua ja kotona oleskelua. Tein ruotsin läksyt, mulle ennätys sinänsä.
Mulle tällanen oleskelu tuottaa jo päivän ajalta vaikeuksia, mutta on hyvä opetella pysymään välillä paikoillaan joka paikkaan säntäilemisen sijaan ;> Jatkuva säntäily paikasta toiseen voi olla joillakin merkki siitä, että koittaa paeta tekemiseen omia ajatuksiaan jotka puskee pintaan yksin oleskellessa.
Jotku taas jaksaa mennä ja tulla. En oikeen tiedä kumpaan sakkiin ite kuulun, varmaan kumpiinki.

Vaikka en jaksaisi jauhaa samoja - paino nousi 100grammaa tai tippui 100grammaa - juttuja, pakko mainita, että niinku arvelin, se oli noussut 400g eli melkeen puol kiloa! Eikä mua haittaa. No okei, ehkä vähän tää kokoajan turvonnut vatsa, joka saa näyttään mut raskaana olevalta. Mutta tätä turvotus ongelmaa mulla kyllä on ollut jo pitkälle ennen mitään syömisongelmia. En jaksa raahautua laktoosi tai keliakia testeihin... tai maksaa lääkärikäynnistä 15e siitä hyvästä että lääkäri suosittelee laktoosittomia tuotteita, kun tiedän  itsekin että ne ois hyvästä.
Mutta siis, nyt yhteensä paino noussut 2,9kg. Pahimmasta vaiheesta 3,6kg. Hui. Mutta jos oisin vielä aliravittu ja mielikin ois sen mukainen, aattelisin ton paljon pahemmin entä nyt hyvin syövänä.

Blaaablaaaa näitä syösmisjuttuja...

Tänään en mennyt jumppaan - vaikka en nyt tiiä kumpi - terve vai sairas minä halusi sitä. Otan sen nyt kuiteski siltä kantilta, että jos ei huvita tai jaksa tai jos on muuta tekemistä whatever, ei tarvitse mennä jumppaan. Ei siellä tarvitse käydä joka päivä. Tai edes jokatoinen tai kolmas päivä, jos ei siltä tunnu. Mutta sillonku haluaa purkaa energiaa ja tekee mieli liikkua - sillon se tuntuu ihanalta ja vapauttavalta.
Jumppaamisen sijaan oon hölläillyt kotona ja syönyt hyvin;-)

Ihana muuten tuo auringonpaiste ulkona <3