Miten tästä parannutaan?

Miten tästä parannutaan? – Siinä vasta kysymys. Mulla alkaa jo oikeesti loppua voimat tän taiston kanssa, joka ei oikeen tuota tuloksia - paitsi sitä painonnousua totta kai. Mulla eniten ja ylivoimaisesti turhauttaatää henkinen puoli tässä hommassa. Haluan ajatella terveesti enkä halua että muhun tunkeutuu jotain ajatuksia, niin helvetin ärsyttäviä ajatuksia joita en halua. 

Saan aina vapaata noilta raivostuttavilta aatteilta esim. joskus koulussa tai ollessa kavereiden kanssa. Oon myös koittanut hukuttaa niitä tekemiseen, oli se sitten jumppatunneilla käynti tai joku muu – kunhan en istu yksin ajatusteni kanssa. Yleensä koulun jälkeen kun tuun kotiin koitan heti ajatella kaikkea positiivista ja puuhailla kaikkea normaalisti. Huomaan ku pikkuhiljaa ajatukset alkaa karkailla ja kohta en muuta mietikään kun sitä ”miksi mun pitäisi syödä TAAS”? Saisin kirjoitettua varmaan kirjan mun vammasilla ajatuksilla, joita vastaan onneksi pystyn kuitenkin toimimaan. Syön väkisin ruokaa vaikkei edes tekisi mieli. Mutta haluaisin jo vähän helpotusta siihen, että voisin syödä tuosta vaan sen kummemmin miettimättä - Ilman noita helvetin ajatuksia. Tiedätte varmaan minkälaisia nää on joten turha niitä lähtee erittelemään… eikä varmaan tilakaan siihen riittäisi.

 

Mulla siis ihan selkeesti pahenee olo kun oon yksin. Tekemällä ja menemällä paikasta toiseen ajatukset hiljenee. Kotiin tullessa ne taas pääsee valloilleen. Tästä mä haluan eroon niin oisin tyytyväinen. Voisin elää paljon normaalimmin.
En halua että mulla parantumiseen menee vuosia, en todellakaan. Eihän mulla voi periaatteessa mennä, jos en ole sairastanutkaan sen vertaa? Se jotenkin lohduttaa mua, että jos sen takia paranisin nopeampaa.

Oon oikeesti tehnyt töitä ja tähän asti ainakaan luovuttamisia tai takapakkeja ei oo tullut. Mietin vaan, että missä tulos? Milloin helpottaa? Mitä nyt teen kun oon ruvennut syömään? Mitä seuraavaks?  Miten tästä oikeen parannutaan?

Voisin seuraavaks ruveta etsiin tietoa, miten syömisongelmista parannutaan, koska ite en siihen löydä vastausta. Saan varmaan vastaukseksi että no syömällä. No joo totta se on. Mutta mitä sitten kun syö? Välillä tuntuu että ihan turhaa väkisin syödä, kun yhtä huono olo – ainakin henkisesti.

PS. Onneks tän tekstin kirjoittaminen helpotti oloa. :)