Mihin raja piirretään?

Mä aina masennus ku tuun kotiin ja oon yksin. Muille kyllä jaksan olla pirtee, niinku äitin luona tänään käydessä se kehui kuinka piristin sitä ja ”kuinka pirtee oon”. Se kyselee että no miten mulla menee. Hymyssä suin kerron kuinka oon menossa illalla teatteriin kattoon Rajan .Ton raja kirjan luin noin pari vuotta sitten, tosi hyvä, toinen mun lempikirjoista. Karu mut tosi hyvä.

 

Tänään mennään koulun takia se katsomaan teatteriin, mut ei haittaa yhtään, koska mulla on ollut tarkoitus mennä se ite kattomaan monta kuukautta. Jännä päästä näkeen miten sen kirjan tapahtumat saadaan näyttämölle! Ja varmaan tulee muistoja mieleen… omista ajoista sillonku tota luin.

Tänään äitin edessä vedin hymyssä suin lettuja kermalla ja hillolla naamaan, tietäen että ainakin vähän pääsen kuluttamaan kävelemällä kotiin 53min matkan (vaan).. Toikaan ei anna mun sielulle rauhaa, joten ajattelin kävellä teatterille ja takas 6km (vaan). Tästä huolimatta kalorit pysyy melko korkeena. Niin,eilen ja tänään olen sortunut laskemaan muutakin kun mielessä kaloreita. Olinhan tästäkin erossa melkein kuukauden. 

Paino näytti aamulla vähemmän melkein kilon tai kilon ainakin. En tiiä.

Eilen jaksoin ääneen kotona haukkua itseäni laiskaksi läskipaskaksi.  Onneks kukaan ei oo täällä kuulemassa. Ahdistanut on helvetisti kun en ole käynyt jumpassa kokonaiseen viikkoon. Muutaman päivän aina kotiin päästessä olen vaan itkenyt ahdistustani, ja melkein sortunut itsetuhoisuuteen. Siitä oon erossa pysynyt (jos ei aivan jotain pientä lasketa) kaksi vuotta, sen takia ois hirveetä jos sortuisin pahemmin siihen.Tän takia aiiivan pienesti oon helpottanut oloani jotenkin, mut oon edelleenki paranemishaluinen. Ahistaa vaan sekin, että maanantaina lääkäri hoitaja-aika ja mä oon lihonut yli kaks kiloa. Mutta oon päättänyt, että vaikka mikä ois, en vaa’alle sielä astu. Eikä mua voi pakottaa. Saan jo ihan tarpeeks nähdä painoani joka aamu.