Tuolloin viimeksi kun kirjoitin, ahdistus oli läsnä tosi vahvana, pelottavan vahvana. Päätin nostaa itse mun masennuslääkettä 10mg:sta 20:een. Tuo on auttanut paljonkin, vaikka vasta neljättä päivää syön sitä suuremmalla annoksella. Tiedän, että lääkärin tehtävä on päättää tollasista nostoista, mutta kun viime hoitaja-ajalla mietittiin nostoa ja koska tulevalla ajalla se kuitenkin olisi nostettu. Nyt periaatteessa voin testata onko tää parempi (ja ainakin tähän asti ollut!) ja sitten kerron lääkärille siitä ja kysyn sen mielipidettä. Ja koska tuttu lääke, jota aiemminkin on nostettu ja laskettu niin ihan turvallista.
Painoa en ole (eikä edes ole kiinnostanut) katsoa nyt viikonlopun aikana… viimeksi käydessä huomasin saaneeni sen tippuneen 500g takaisin, hyvä näin. Haluan itse nostaa painoa ja voi olla, että se on huomisaamuna noussut. En himoitse mitään muodotonta kroppaa enää, näen silmissäni sen mun unelmakropan, joka on normaalipainoinen. Vaatteetkin tulevat näyttämään paljon paremmilta päällä;). Tässä taas hoksaan kuinka ajatusmaailma ja kehonkuva normalisoituu kun rupeaa syömään! Joskus en ois uskonut että voin ikinä ajatella enää normaalisti! Kannattee kokeilla, suosittelen!
Perjantaina kävin kaverini kanssa kaupungilla, josta ostin uuden neuleen ja housut. Oon tässä viikonlopun aikana koittanut singottaa näitä housuja kun aluksi oli hirveen tiukat jalassa ja oli tukala olla. Nyt nää tuntuu jo mukavalta jalassa eikä purista;-D Kun kaveri lähti, kävin siskon kanssa pumpissa jonka jälkeen vietin perjantai-iltaa kotona yksin, eikä haitannut yhtään. Nautin oikeesti kun saa puuhailla omiaan rauhassa kotona välillä.
Eilisen lauantai-illan vietin leffailtaa pitäen. Tänään en ookaan muuta tehnyt kun käynyt ruokakaupassa. Kumpanakin päivänä oon herännyt 9 jälkeen aamulla, silleen et haluan nousta jo uuteen päivään vaikka vähän väsyttäiski. What is this? :-D
Ps. Vaihdoin ulkoasun kun edellinen jo häiritsi. Tää saa nyt pysyä jonkun aikaa :)
Hei oon lukenu jonkin aikaa blogiasi ja nyt kun onneksi päätit lähteä taistelemaan sairasta laihdutusta vastaan huomaan paljon yhtäläisyyksiä omaan tilaan tuossa taannoin.. olen sairastanut vaikeaa masennusta ja syömishäiriötä jälkimmäistä tosin diagnosoimatta..pari kk sitten päätin lopettaa laihduttamisen koska se kävi omalle psyykkeelle niin kovasti pelkäsin masentuvani taas, otin isoja askelija eteen ja taaksepäin, mutta suurin apu oli siitä kun lopetin vaa'alla käymisen.. en vieläkään tiedä painoani tiedän vain miltä farkut tuntuvat jalassani... ehkä auttaisi sinuakin jos vaikka muutamaksi viikoksi lopetat vaa'alla käymisen niin huomaat ettei sitä vekotinta tarvitse että ne on vain numeroita opit tuntemaan vartalosi ehkä paremmin....ehkä jaksoit lukea.. paljon tsemppiä on ihana lukea blogiasi nyt kun on parantumismyönteinen :)
VastaaPoistaHyvä että lopetit laihduttamisen! Mullakin yks iso syy sen lopettamiseen oli just kokoajan paheneva psyykkinen vointi. Vaikka masennusoireet oli tehnyt paluuta ennen syömishäiriötä ja laihduttamista, laihduttaminen ja ittensä tuhoaminen vaan pahensi asiaa. Pelkäsin itekin joutuvani takaisin masennushelvettiin.
PoistaOnneks säki hoksasit sen ettei laihduttaminen mihinkään johda. Masennustaustaisilla se voi olla tosi tuhoisaa.
Ja joo, oon miettinyt tota, että ainakin jossain vaiheessa lopettaisin vaa'alla käynnit kokonaan. Nyt voisin yrittää aluksi vaikka harventaa käyntejä koska ei se satojen grammojen tai vaikka parin kilon heittely missään näy ja jos näkyy niin hyvällä tavalla.:)
Jossain vaiheessa aijon varmasti nakata vaa'an seinään tai muuten hankkiutua siitä eroon.. :-D
Mutta Paljon tsemppiä sullekin!!:-)