Oon viimeksi kirjoittanut tammikuun puolella kattavammin syömishäiriöstä parantumisesta. Tätä postausta varten kaivoin esiin listan syömishäiriön oireita, jotta hahmotan paremmin, mikä on tervettä ja mikä ei, varsinkin kun pää useasti väittää, että olen jo täysin terve.
Syöminen ja ruokavalio
Ensimmäisenä tulee mieleen, etten laske enään melkein ollenkaan kaloreita. Saatan niiden perusteella valita tiettyjä tuotteita mutta useasti valitsen tuotteita, joissa on enemmän kaloreita. Katson kalorit yleensä uusista tuotteista ja joskus tutuista tuotteista. Vaikka katson kalorit, se ei vaikuta syömiseen. Pää saattaa heitellä arvioita ja laskeskella joitain ruokia yhteen, mutta silti syön hyvillä mielin. Ateriasuunnitelman olen ottanut pois käytöstä. Yritän syödä ilman suunnitelmaa, ja aika hyvin sopivat määrät on juurtuneet mieleen. Suunnitelma on kuitenkin tallella ja voin siitä tarvittaessa katsoa (vielä ei ole kuitenkaan tarvinut). Syön nykyään melkeimpä täysin normaalirasvaisia tuotteita. Jotkut tuotteet saattaa olla vähärasvaisia tai rasvattomia, mutta eikö suosituksissakin suositella vähärasvaisia/rasvattomia tuotteita, ainakin osittain? Edelleen syön sen viisi kertaa päivässä, mutta en aina lämmintä ruokaa, ainakaan viime aikoina. Tällä tarkoitan, että esim. töissä ollessa olen syönyt leipää ja jogurttia ja joskus siellä olevaa ruokaa. Kotona olen myös silloin tällöin korvannut lämpimiä aterioita esim. leivillä yms. Mutta eikö tämä ole sitä tervettä spontaaniutta ja vaihtelua? Tuotteisiin saisin vielä lisätä vaihtelua, kun tuotteet toistaa samaa kaavaa. Syön tosi paljon erilain kylässä ollessa, esim. kerran "jouduin" syömään vaaleaa leipää eräässä tilanteessa. Syön kylässä paljon rohkeammin ja "mitä vain" tuotteita, mutta mielessä helpottaa ajatus, että sitten pääsen kotiin syömään "omia ruokia" ja terveellisesti.
Herkuttelu
Herkuttelu on edelleen samantyylistä kun olen aijemmin kertonut, mutta olen ostanut muutaman kerran myös itselleni yksin herkkuja. Olen myös ostanut, ollut yksin kotona ja syönyt ne! Ajatus jonka oon huomannut varsinkin viikonloppuna toistuvan, on, että "Voin syödä nyt paljon ja mitä mieli tekee, kun voin ryhdistäytyä ja syödä terveellisesti sitten kotona/ kun olen yksin/ kun seura lähtee". Mä en tiedä onko tää sairas, terve vai mikä ajatus, koska eihän normaalisti syövätkään mättää joka päivä kokoajan huonoon oloon asti? Eikö se ole yleistä, että viikolla syödään terveellisesti ja viikonloppuna sää höllätä vai mitä. Sitten pakko mainita se, että olen nyt 3-4 kertaa syönyt ulkoa haettua roskaruokaa, jolla siis meinaan sitä, kun käytiin hesellä (!!!), sitten oon käynyt subilla ja syönyt siellä ison patongin. Olen myös ostanut viikonloppuna esim. pakastepizzaa!
Paino ja punnitseminen
Mainitsin painon noususta luontaiseen, eli siihen painoon, missä olin ennen sairastumista. Anonyymin kommentti pisti kuitenkin miettimään, että onko tämä sittenkään se mun nykyinen luontainen/biologinen paino. Onko se enää sama, mikä se oli ennen? En tiedä. Oon ottanut asenteen, että jos se nousee niin nouskoot, mutten siitä stressaa tai sitä yrittämällä yritä nostaa. Vaa'alla olen käynyt liian usein, melkein päivittäin. Tämä on sellainen asia, josta täytyy pyrkiä eroon, ja jos ei muu auta, niin vaaka täytyy taas laittaa myyntiin/ antaa pois tms.
Kehonkuva
Kehonkuva on realisoitunut paljon, jos vertaa aijempaan. Näen itseni ajoittain jopa hoikkana ja haluaisin saada enemmän muotoja (?!?!), mutta yleensä olen liian iso jostain kohtaa. Kyttään ja tutkailen vartaloa jokapäivä esim. peilistä, vaatteita vaihtaessa, sängyllä maatessa, sohvalla istuessa, näyteikkunoista - ja oikeastaan kaikesta, mistä voi. En osaa olla katsomatta kroppaa "sillä silmällä.". Vaatteet ja niiden istuminen on yleensä se "vaikein" part, kun miettii miten ne ennen istu, miten nykyään, mikä mahtuu ja mikä ei. Vielä kyllä mahtuu kaikki ne vaatteet, mitä laihimmillaan. Tarkoitus on kuitenkin ostaa uusia isompikokoisia vaatteita, jos paino nousee ja sille tulee tarve!
Liikunta
Pidin ihan vasta taukoa liikunnasta, koska en jaksanut töiden jälkeen lähteä enään jumppiin ja esim. ennen iltavuoroa en jaksanut. Toinen syy tauolle oli liikunnan motiivien miettiminen, en siis halua liikkua yhtään, jos siinä on sairauden sanelua taustalla. Olen kuitenkin nyt tehnyt kävelylenkkejä hyötyliikuntana ja oikeasti nauttinut siitä! Lenkillä käydessä tein "säännöt"; ei saa ottaa aikaa, ei saa laskea kaloreita (enkä laskenut), ei pidä käydä mitään tiettyä kilometrimäärää. Pää väitti lenkillä, ettei sitä voi kutsua lenkiksi, jos ei tule tiettyä kilometrimäärää täyteen. Meinasin jo uskoa tätä ja käydä sen määrän (melkein kävin) mutta koska pienet asiat vaikuttaa hurjasti, niin käännyin takaisin! Myös kaikki "kävelen vielä tuolle tolpalle" jutut oli pannassa ja sielä pysyi. Jumpissa en ole aikaan käynyt, ja aijon mennä jatkossa oman jaksamisen ja innon mukaan - pakko ei ole. Liikunta on kuitenkin sellainen asia mistä nautin ja olen aina nauttinut, se saa hyvälle mielelle ja tykkään käveleskellä musiikit korvilla raittiissa ilmassa!
Mieliala
Mieliala on ollut hyvä. En ole huonompina päivinä sortunut oireiluun, vaikka joskus on käynyt mielessä. Olen miettinyt, mikä on ennen auttanut huonoon fiilikseen ja toiminut samoin. Pääosin on ollut hyvä fiilis, eikä ole tullut ahdistuskohtauksia, tai ollut pitempään mieli maassa.
Fitnessbuumi ja muiden keho/laihdutus puheet
Mun lähipiirissä tätä keho/laihdutus- puhetta on ihan jatkuvasti (joka on tosi raivostuttavaa varsinkin niiltä, jotka tietää mun omista tuskailuista). Kyllä mäkin pidän omat tuskailut ja ajatukset omassa päässäni, joten miksei muut voi pitää suutaan kiinni. Raivostuttavinta on omat siskot, jotka ylpeilee kuinka vähän on syöneet, kuinka mahtuu entistä pienempiin housuihin, kuinka voisi tilata vaa'an itselleen yms. paskaa. Ja äiti, joka ei jätä yhtään kuntopyöräily kilometriä kertomatta. Siis joo, mahtavaa että jaksaa pyöräillä ja nauttii siitä, mutta pliis älkää kertoko mulle jatkuvasti teidän suorituksista. Siskolla roikkuu joka kerta enemmän housut jalassa kun sinne menee ja toinen kokkaa innokkaasti, jättää ite syömättä/ ottaa vähän ja antaa loput pois. "Eeva tuolla kaapissa on sitä ja tätä, ota vaan, syö vaan kaikki, mä en tykkää, ota sää". Sori mutta miks vitussa teet, jos et aijo syödä maksamaasi ja tekemääsi? Ehkä mun on jätettävä noiden seura vähäksi aikaa ja pysyttävä tervejärkisten seurassa, pelkästään kavereiden - mutta oho, ainiiiiin, nekin on dieetillä!
Oho tulipa tästä pitkä :D Kysykää, jos jäi jotain mieleen! :)
Hyvää viikonloppua!
Hyvää viikonloppua!
Olen tosi kiinnostunut syömishäiriöistä ja oon ikiajat etsinyt hyvää blogia aiheesta, tässä näyttäis ainakin olevan yksi. :D Hyvään suuntaan ainakin näyttäis sun asiat olevan menossa. ^^
VastaaPoistaKiva että kiinnostuit! :-) Tosin, aiheet saattaa jatkossa keskittyä myös muuhun kun sairauteen ja blogiin tulla enemmän muutakin sisältöä :) Ja tosiaan, parempaan päin, vielä nyt extratsemppi päälle!
PoistaHienoa, että tunnistat edistymisesi :) Ja hienoa, että olet kyseenalaistanut onko tuo sittnkään biologinen painosi :) Se on sitä, tervettä ääntä, joka parantuessa vahvistuu :)
VastaaPoistaHaluaisin muistuttaa vielä siitä, että kun kerroit että olet edistynyt juuri siinä että voit vierailla vapaasti syödä sen ehdoilla että kotona sitten on turvallista ruokaa.. Se on sairauden illuusio, siitä että voit muka halutessasi syödä mitä vaan. Mutta tottahan se ei ole, koska syöt vain sillä ehdolla, jotta pääset taas "terveellisiin" ruokiin kotona näin kompensoimaan yhtä kakku palaa.
Siinä piilee vaara, että vähitellen opettelee elämään sairauden ehdoilla, niin että se ei liika rajota elämään, mutta kuitenkin rajoittaa normaalia syömistä ym. Sitten onkin vaikea tunnistaa, mikä on enää normaalia... Joten todellinen psyykkinen tila oikeastaan mitataan siinä ku yksin istuu kotona, kuinka kontrolloivaa ja oirehtivaa syöminen on. Kuinka paljon turvautuu samoihin ruokiin tai kuinka usein herkuttelee.
Tietenkin kaikki ei tapahdu kerralla, ja onkin hienoa että pystyt syömään ravintolassa ja olet syönyt karkkia, sitä en kiellä! :) JA loistavaa, että olet pystynyt kieltämään sairaudelta liikunnan ilon. Se on sinun ilosi ja sinun pitää nauttia siitä :)
Sinun ei tarvitse siis ajatelaa että "ryhdistäydyt" kotona ruokien kanssa, koska se on juuri sitä sairaan toimintaa. Sairaus ei halua että nauttisit hyvistä ruoista ja herkuista joka päivä, koska haluaa kieltää ne sinulta ja uskotteleekin että okei tämän kerran. Mutta, kun ne kerrat saattaa aina vain vähentyä ja pian huomaa, ettei onnistu edes vierailla herkkujen syöminen... Joten se, että syöt vapaasti kavereilla, niin saa ja pitää jatkua ilman ajatusta, että "ryhdistäydyn " kotona. Koska et sinä sillon ryhdistäydy, vaan sairaus!
Ryhdistäydy siis jatkamalla vapaata syömistä myös kotona:)
Kannustan sinua myös pitämään kahdesta lämpimästä ruoasta kiinni, koska se on paitsi ravitsemuksellisesti myös psyykkisesti tärkeää! En tiedä sinusta, mutta itselleni on ainakin helpompi syödä leipää ja jogurttia kun makaronilaatikkoa.. Vaikka energiamäärä olisikin sama. Pieni asia mutta psyykkeelle iso. Koska tämäkin valitettavasti kostautuu, jos siihen totuttelee, saattaa olla aina vain vaikeampaa syödä lounas ja kohta se puuttuu kokonaan. Joten miettisin sinuna todella tätä, koska niinkuin totesit, et ehkä ole vielä biologisessa painossa...?
Paljon olet varmasti tullut eteenpäin, mutta ole tarkkana ettet höllennä liikaa otetta. Sairaus kun voi viedä taakse päin niin kauan kun on oikeasti täysin terve! Takapakki kun ei aina näy painossa muutenkaan..
Taas kilometri kommentti, anteeksi ;) Olet nuori fiksu tyttö ja ansaitset terveen elämän ilman ahdistusta! :)
Rehellisesti sanottuna oon elänyt ainakin osaltaan sairauden ehdoilla tuossa, että muualla syö vapaasti ja kotona syö "turvallisesti", oon tiedostanut tämän, järjen ääni on laittanut miettimään, mutta oon toistanut sitä vaan... ja ajatellut, että kyllä mä siitä joskus pääsen eroon. Se on ehkä sellasta pelkoa päästää irti KOKONAAN sairaudesta... mutta nyt sille täytyy tehdä loppu. Joo tuo yksin herkutteleminen on vielä toiston tarpeessa, jotta siihen tottu u ja se alkaa turtuu normilta. Samoiten ruokavalion laajentaminen. Nyt vaan pitää ruveta hommiin ja hyvin tää on lähtenyt käyntiin, sillä näiden kommenttien avulla äsken kaupassa käydessä ostin kahvin kaa suklaata! :p
PoistaLiikunta tosiaan on mun juttu, josta aijon nauttia jatkossakin!
Tiedostan näitä juttuja ite, mutta oon sulkenut silmät niiltä ja "antanut mennä" eli siis totellut sairautta just tuossa, että kun vieraat lähtee ni "palaan ruotuun" ja tiedän itekin että se on sairasta ja haluan siitä eroon.
Joo, on mullekin helpompi leivät ja rahkat yms, just vaikka olisi saman verran kanloreita. Oot niin oikeessa että hävettää tossakin lämpimän ruuan syönnissä.. monesti esim. töissä tai kotona kun olen leipiäni syönyt niin sellanen huono omatunto on pikkasen vaivannut, että huijaan itteäni ja tiedän sen itekin... mutta sillekään en oo tehnyt mitään. Idioottimaista.
Ja no, on mulla kyllä vähän huonommin syöminen painossakin näkynyt, mutta koska en lukuja halua enää kytätä, niin vaaka lähti tänään varastoon ja siellä pysyy ainakin jonkun aikaa!
Ei oikeesti haittaa, kun näistä on ollut tosi paljon apua! Faktat vaan päin naamaa! Nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja tsempata eikä roikkua tässä paskassa!
Kiitos kiitos kiitos!:)
Ihanaa!! Ihanaa että olen voinut auttaa :) Ja siis oot oikeesti fiksu ja tiedät syvällä sisimmissä mikä on oikein, tarvitset vain vähän herättelyä ja terveen äänen kannustusta :) Ja nyt vaan annat mennä mielitekoihin vastaamalla ja kuuntele sitä sisintä, se kyllä tietää!
PoistaMahtavaa suklaatkin :)
Kun oikeesti sitä kautta saat ilon elämääsi ja huomaat että aivosi toimivat vielä paremmin kun saat enemmän ravintoa ja sitä kautta kehonkuva realisoituu ja ahdistukset ei enää tunnu nii lamaanuttavilta, vaan ne voi syrjäyttää olan kohautuksella! :) Kuinka ihanaa se olisi ;)
Paljon voimia uusien juttujen kanssa, ja muista suoda itsellesi myös lepoa :)
Ei kestä kiittää :)
Niin mä tiedän, nyt vaan pitää ruveta toimiin :D :) Joo ei mulla edes tehnyt silleen mieli, mutta ostin ihan haasteena ja testinä, eikä ollut paha! :D Sanoppa muuta, sitä kohti siis! Kyllä muistan levätä :D Ehkä vähän liikaaki :D
PoistaTosi paljon samoja ajatuksia kuin täällä! Monessa asiassa ollaan aika samassa vaiheessa, joten tämä postaus oli todella mielenkiintoinen lukea :)
VastaaPoistaAnonyymi 11:43 kirjoitti tosi hyvän pointin siitä, että pitää olla aika tarkkana, ettei tuudittaudu liikaa siihen hyvin sujumiseen. Vaikka nyt menee melko hyvin, ei se tarkoita, etteikö voisi mennä vieläkin paremmin. Itse olen sata kertaa joutunut toteamaan, että se "no nyt on homma hanskassa"-ajatus onkin vain sairauden syöttämää valhetta, jotten pyrkisi enää eteenpäin.
Vielä on polkua kuljettavana ja varmasti muutamat piikkipensaat läpikäytävänä, mutta niitä on myös jo takanapäin! Hienoa, älä vaan ala jarruttelemaan :) <3
Nyt vaan irti kummatkin oireilusta kokonaan!! Se on kuitenki me itse, jotka voi itsensä irrottaa tästä, vaikka vaikeelta tuntuu ja sairaus on vähän ku turva, johon voi paeta todellisuutta. Se ei vaan voi olla loppuelämää turvasatama, on pakko keksiä jotain muuta.
PoistaJep, totta! Välillä tuntuu niin vahvasti että on jo terve, ja monesti sellasissa tilanteissa, missä vaikka syö jotain herkkua niin ajattelee, että "no mä oon nyt terve kun söin näin paljon karkkia wuhuu" ja silti siinä sivussa oireilee vaikka millä tavalla. Mut ite se muutos täytyy tehdä kun siihen ei pysty kukaan muu. :)
Oooon niitä paljon onneks jo takanapäin! Hirveetä vaan välillä älytä, että vieläkö mä tässä roikun.. ja haluais vaan kieltää kaiken..
Nyt ei jarruja päälle vaan enemmänki tsemppaus päälle!! <3 Sulla sama sinne! :)
Jeee oon niin iloinen sun edistymisestä! Kuulostaa siltä että sulla alkaa mennä tosi hyvin, vaikka tietenkin joissain asioissa on vielä parantamisen varaa. Ainakin tosta vaa'asta olisi hyvä luopua. Toisaalta jos se ei aiheuta lisää ahdistusta tai vaikuta syömisiin niin ei siitä tietenkään suurta haittaa ole. Mutta voisit ainakin koittaa vähentää vaa'alla käymistä. Kannattaa miettiä miksi punnitset itsesi päivittäin. Yritätkö ehkä saada vaa'alta luvan syömiseen, että ikäänkuin varmistat sieltä ettei mitään kamalaa ole tapahtunut, vaan voit huoletta jatkaa samaan malliin? Koska se on aivan turhaa! Mitään pahaa ei tapahdu vaikka syöt kunnolla, etkä käy vaa'alla. Jos et koe vielä olevasi valmis luopumaan vaa'asta kokonaan, niin kerran viikossa riittää ihan hyvin että tsekkaa onko suunta oikea (eli ei missään nimessä alaspäin).
VastaaPoistaHyvä että oot kyseenalaistanut ton biologisen painon. Todella harvalla, väittäisin jopa ettei lähes kenelläkään ole biologinen paino aikusena sama kuin teini-iässä. Etenkin jos paino on ollut siellä normaalin alapuolella. On täysin sairauden luoma ajatus että painon pitäisi olla joku tietty lukema.
Ja ihan tällee asian vierestä pakko sanoa, että vaikka yleensä en tykkää valkoisista farkuista niin ton ruutupaidan kanssa näyttää tositosi kivalta, ihana asu! :)
Hehee :) No melkeimpä juuri tuon takia oon puntarilla käynyt; aina varmistamassa ettei mitään "pahaa" ole tapahtunut. Nyt kuitenkin vein eilen puntarin paketissaan varastoon ja siellä se saa pysyä nyt ainakin jonkun aikaa!:)
PoistaJep, kyllä se sairaus tais määritellä sen biologisen painon... mutta nyt syön normaalisti ja jos paino nousee niin nouskoot, jos pysyy samoissa lukemissa, niin sille en mahda oikein mitään :)
Nuo valkoiset farkut tuo vähän raikkautta ja oli yllättävä valinta ton ruutupaidan kaa. Kiitos! :) Omasta mielestä asu on ehkä vähän tylsähkö, mutta muuten ihan kiva :D