Heräsin hieman ennen kymmentä virkeänä, vaikka oletin, että univelkoja olisi pitänyt nukkua pidempäänkin pois. Pyöriskelin sängyssä ja selasin puhelinta. Kävin vaa'alla jahkailemisen jälkeen. Paino oli saavuttanut taas luontaisen, mutta haluan vielä tulevina päivinä tarkastaa tilanteen, koska viime kerralla nesteet ja turvoitus teki kepposet kun sama tilanne oli. Mutta jee, jos se nyt siinä pysyy! :) Voin kirjoittaa enemmän tästä aiheesta myöhemmin. Olen suunnitellut myydä vaa'an lähitulevaisuudessa (en tällä kertaa nakkaa roskiin rahan arvoista tavaraa niinkun viimeksi :-D).
Aamupalaksi söin puuroa voisilmän ja sokerin kanssa, koska kaapista ei löytynyt muuta. Lisäksi otin leivän päälysillä.
Seuraavaksi kävin varaamassa pyykkituvan ja keitin aamukahvit.
Vuoron alkamista odotellessa selasin blogeja, katsoin s-postin yms.
Sisko, sen mies ja kummityttö kävivät nopsaa kylässä kun sattuivat olemaan lähistöllä.
Ulkona näytti jälleen olevan ihanan kirkas ja aurinkoinen päivä. Vieraiden lähdettyä söin välipalaa ja rupesin imuroimaan pyykkäämisen ohella.
Siivouksen jälkeen lähdin suihkuun.
Suihkussa alkoi tulla jo nälkä, joten aloin seuraavaksi lounaalle. Söin lounaaksi kasvissosekeittoa (ällö pakaste- versio...) ja leipää.
Tämän jälkeen puin vaatteet ja meikkasin. Hiukset vetäisin nopealle nutturalle, koska olen niin laiska hiustenlaittaja. Nyt kun on enemmän aikaa niin saa rauhassa ja ajan kanssa meikata. Yritän myös laittaa hiuksia ahkerammin. Töissä näyttää aina niin nuutuneelta.
 |
| En mahdu peilin kuvaan muutakun kumartumalla :D |
Kaupasta palatessa väänsin itselleni nopsaa banaanipannaria päivälliseksi. Päälle lisäsin mansikoita ja raejuustoa :P
Syönnin jälkeen olisi niiiin tehnyt mieli kahvia, mutta en halunnut riskeerata yönunia, joten otin korvikkeeksi teetä.
Teetä hörppiessä koitin värkkäillä tätä postausta, mutta alkoi väsyttää joten se jäi tälle päivää. Olin vähän aikaa koneella ja naukkasin iltapalan. Sitten väsyttikin jo niin, että laitoin nukkumaan. Päivä oli siis tylsempää tylsempi, mutta niinhän ne jokaisella joskus on.
Tosiaan, mulla on nyt jonkun aikaa vapaata töistä, mutta koulua on silloin tällöin. Yritän tämän vuoksi panostaa enemmän blogiin... toiveita saa aina laittaa! Viime postauksessa kerroin työharjoitteluni loppuvan ja pelkäsin saavani hylätyn, mutta sainkin kiitettävän (eli parhaan meidän arvioinnissa :D) ja töitä heti seukki päivälle ja nyt seuraavalle viikolle! Teen siis aina keikkaa kun tarvitaan - kävi siis paljon paremmin mitä odotin! Kerkee aina välillä juhlimaankin kun ei ole kummiskaan joka päivä kiinni ;) Ja se terapiakin alkaa huhtikuun alusta kun saan kelalta päätöksen. Nyt kyllä tuntuu kaikin puolin, että elämä hymyilee! :) Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolen!! Kova työ palkitaan, vai miten se meni?? ;) Mahtia viikkoa kaikille! Vois itse piiiiitkästä aikaa lähtä zumbaamaan tai muuten liikkumaan! Alkaa pikkuhiljaa tuntua tää liikkumattomuus :D
 |
| kuva |
Rohkeutta vaan syödä yksinkin kunnollisia ruokia ja käyttää voita ja kinkkua :)! Ne on niitä jotka parantaa sut oikeesti :) Mitä vaakalukemaan tulee, niin ootko laittanut itsellesi jonkuin rajan mikä edustaa jotain "tervettä" painoa? Koska anorektisista ajatuksistasi ja ruokailuidesi perusteella et ole valitettaasti biologisessa painossasi... Muuten sinulla ei olisi ongelmaa käyttää voita, ottaisit kinkku pari viipaletta per leipä, käyttäisit juustoa ja kaiken kaikkiaan söisit enemmän.
VastaaPoistaBiologisen painon tietää siitä, kun se ei enää nouse vaikka syö vapaasti mielitekoja kuunnellen, sietää ahdistusta hyvin tai sitä on hyvin harvoin, mikään ruoka ei ahdista eikä syötyjä ruokia kompensoi millään tavoin! Siihen asti se on taistelua ja rohkeita tekoja päivä toisensa jälkeen...
En halua lannistaa sinua, olet hienoa työtä tehnyt varmasti ja mikään työ ei ole tässä helppoa! Eikä tietenkään tällaisista kuvista saa kokonaiskuvaa tilanteestasi tai ruoistasi. Halusin ehkä vain muistuttaa :)
Aurinkoista kevättä!
Kyllä mä käytän voita, kinkkua ja juustoa ihan normaalisti nykyään :) Yksin syömiseen pitäisi saada vielä enemmän rohkeutta, se on totta. Tällä "luontaisella" painolla tarkoitan painoa, missä olin ennenkuin aloin aikoja sitten laihduttamaan. Tietty en ihan tarkkaa lukemaa tiedä, mutta tämä se suunnillein oli. Tässä painossa keho on pysynyt jo pitkään, tietty heitellen sen normaalin verran mitä en ole mitannut, kun ei ole sillon ollut vaakaa. Lääkäri myös sanoi, että tää on se alin paino, minkä se voi lääkärinä hyväksyä, samoiten muu hoitotiimi. Voi olla, että se tästä nouseekin, mutta tää on ollut se mun "tavoitepaino". En ole tosiaan koskaan ollut ns. "virallisesti" normaalipainoinen, joten tää on ollut se paino missä oon elänyt normaalisti, syönyt normaalisti ja ollut terve.
PoistaMä siis kyllä käytän voita leivän päällä, tossa välipala kuvassa saattaa näyttää nyt kun kattoo, ettei siinä ole, mutta oon paahtanut leivät niin voi on kerennyt sulaa niihin :D Käytän myös juustoa, mutta se oli loppu, samoten kinkut.. sen takia olinkin lähdössä ruokakauppaan :) Ja söin iltapalan vielä, joka ei näy tässä postauksessa :)
Niin voi olla, että tämä paino tästä nousee, mutta meinasin, että tämä se on ollut ennen sh:ta. Voi olla myös, että nyt "aikuisempana" paino nousee normaaliin tai uuteen uontaiseen painoon - who knows :) Joo totta, mulla on kyllä vielä noita ahdistuksia yms, mutta uskon, ettei ne tule täysin koskaan häviämään vaikka olisin biologisessa painossa. :/ Mutta toivotaan parasta!
Kiitos ja samoin sulle mukavaa kevättä! :)
Hienoa, että olet saanut nostettua painoa, sitä en kiistä :) Ja hyvä siis että käytät voita normaalisti, tosiaan se oli varmaan sulanut leivälle;)
VastaaPoistaMuista, että olet nyt vanhempi, joten et voi vertaa painoasi ennen sairastumista, olit silloin lapsen painossa... Haluaisin vain rohkaista sinua siihen ,että mikäli hyväksyt painonnousun tuosta, niin saisit enemmän rentoutta ruokiin ja vapautta! Itse olen ainakin huomannut että painon myötä se rentous vasta tulee. Toki kaikki pääsee sinne eri tavoin.
Älä laita vastaa parantumiselle, vaan nauti elämästä ja osta uusia vaatteita ja anna kehon muuttua! :) sen kuuluu sinun iässä muutenkin muuttua ja se muutos on vaan hyvästä!
Itse olen kokenut että ahdistus häviää vähitellen biologisessa painossa, ei käyrien mukaan olevissa painossa, tai siinä painossa missä oli ennen sairastumista, joten usko pois se on sinullekin mahdollista! :) Se tietämättömyys tässä pelottaa ja kontrollista luopuminen. Mutta sisulla ja päättäväisuudellä loppuun asti! :)
Niin no se... en oo aatellut asiaa tolta kannalta, että sillon olin nuorempi. Jotenkin vaan jäänyt tuo tietty luku mieleen, että se on sopiva koska just toi lääkärikin sanoi, että se on lääkärin hyväksymä paino. Ja just kun se sama paino sattuu olemaan se missä ennen olin.
PoistaHmm.. uskon, että siitä vois olla mielelle apua, jos tosiaan paino vielä nousisi... ehkä kerrankin siihen normaaliin... mutta toisaalta se olisi tosi omituista.
En mä laitakaan ainakaan muiden seurassa, mutta yksin joku tuolta pistää kontrollia päälle ja olen kun en huomaisikaan... uskon että kun puntarin nakkaa menemään niin on mukavempi olla, kun ei seuraa jotain lukuja ja samalla tulee varmaan siinä sivussa ostettua sen kokoisia vaatteita mihin mahtuu, huolimatta koosta.
Mutta mitä sitten kun mulla ei oo enää vaakaa ja en sitten ikinä saa tietää mikä mun biologinen paino kun en pääse katsomaan, vaikka se nousisikin..
Hirvee ajatuslitania, mutta joo, ehkä parasta olisi luopua siitä vaa`asta ja yleensäkin numeroiden/kokojen jne kyttäämisestä!!
Kiitos avusta :)
Ei sun tarvii tietää sun painoa, koska tää sairaus ei parane missään luvussa! Tää on psyykkinen sairaus, joten psyyke paranee vaan kun itse tekee terveitä päätöksiä ja tekoja. Mutta kun järjellinen aivotoiminta on mahdotonta jos ei ole tarpeeksi ravintoa, joten siksi puhutaan että pitää johonkin tiettyyn painoon päästä. Mutta oikeasti sillä ei oo väliä, koska ei tää sairaus itsestään pois mene kun johonkin lukuun tulee! Ja kukaan lääkäri ei voi tietää sulle hyvää painoa etkä säkään, ennen ku oot siellä... Se kyllä tietää kun siellä on :) Eikä se nouse loputtomiin, muutenhan kaikki räjähtäis vaa täs maailmas ;)
VastaaPoistaKeskity enemmän herkkujen sallimiseen, uusiin ruokiin, vapauteen kotona, ruoasta nauttimiseen... Älä stressaa painosta. Anna sen tulla perässä, jos on tullakseen!
Kannatan vaa'an heittämistä pois, samalla vanhojen vaatteiden :) Mutta sen jälkeen sairaus laittaa tosi varovaiseks ja sitä huomaamatta vähentää koko ajan ruokia. Jonka tulos taas vahvistaa sairautta.. Joten siinä on puolensa ja puolensa. Kunhan ne tiedostaa ja ei sitten anna sairaudelle yhtään tilaa, vaan laittaa vastaan entistä enemmän! Liikunta on myös sellanen, joka kannattaa mietti,ä ettei ruoki sairautta sillä. Koska vaikka saa liikkkua, niin ei täydy liikkua!
Anteeksi, jos astun sun varpaille, haluaisin vaan auttaa :)
Ja btw sit ku syöt vapaasti ja et ahdistu kehosta, niin voit sit kattoo vaakalukeman jos huvittaa! Sit tiiät biologisen painon ;)
VastaaPoistaAaargh mun pitkä vastaus poistu ku painoin jotain... :D
PoistaMutta siis. Olet niin oikeessa, että ei oikein tiedä mitä vastata. Mäkään en usko, että missään tietyssä luvussa on terve, mutta uskon, että terve paino edesauttaa paranemista. Ei se lääkäri voikaan tietää mun tervettä painoa, mutta se oli jännää, kun se sen "sallima" paino oli sama, missä olin ennen (ja missä oon nyt). Toinen lääkäri taas sanoi, että en ole lihava - vaan ihan normaali, vaikka painaisin yli 60 kg. Haha, toivon, että se paino ei tosiaan nouse loputtomiin...
Tossa vikassa lauseessa onkin kaikki oleellinen, mikä pitäisi saada sujumaan ja mikä edistäisi asioita paaaljon.
Vaaka saa lähtä, sen olen päättänyt. Vaatteet menee vielä iisisti päälle (paitsi ne parit housut jota en ole edes uskaltanut viimepäivinä kokeilla), mutta jos tarvetta tulee, niin pakko se on ostaa uusia! Mmph totta, ja viime kerralla kävi niin, että ahdistuin "lihavuudestani" ja tietämättömyydestä, tilasin uuden vaa'an ja rupesin laihduttamaan... että sitäkään en halua.
Mä oon pitänyt taukoa liikunnasta juuri sen liikkumisen motiivin takia (ja osaltaan laiskuuden). Nyt kuitenkin pikkuhiljaa liikun, mutta sen mukaan, mitä mieli tekee.
Ja jos vaa'an nakkaan pois ja syön vapaasti yms. niin uskon, että jos siltä näyttää, niin läheiset yms. huomauttaa, jos musta tulee ylipainoinen ja en huomaa itse tilannetta. Mutta ehkei näin käy... Tolta kannalta haluaisin säilyttää puntsun, jotta näkisin sitten, ettei musta tullut ylipainoista.
Et tosiaan astu varpaille, vaan näistä on ollut apua! Kiiitos paljon! :)
Voisitko sopia ittesi kanssa, että käyt vaa'alla kahden viikon välein? Koska jos epäilet että et pysty syömään tarpeeksi ja sietämään ahdistusta, niin ehkä olisi parempi ettei sitä kertaheitolla ota pois..? En tiedä... Mutta se voisi toimia, että käyt kerran kahdessa viikossa? Kuuntele itseäsi kuitenkin, tiedät itse mihin pystyt ja mihin et :)
VastaaPoistaTai sitten jos heität menemään, niin sun pitäisi ehkä syödä jonkun ateriasuunnitelman mukaan orjallisesti, niin voisit ainakin siihen luottaa, ettet oo voinu räjähtää...
Mä oon koittanut kaikkia että kerta viikossa ja tän tyylisiä, mutta aina on mennyt siihen että oon keksinyt tekosyitä tyyliin "No en kuitenkaan pääse silloin ni sama käydä nyt"... Niin tosiaan en tiedä onko se kerralla pois heittäminenkään hyvä, mutta mä vaan näen jotenki, että ois parempi olla kokonaan ilman sitä vehjettä. Jos sen esim. varastoon vien, niin parin päivän päästä haen sen takas - seki on nähty.
PoistaToisaalta oon ennen sairastamista syönyt oikeesti suuria määriä, eikä paino oo liikkunut sitä normaalia 1-2 kg enempää mihinkään suuntaan, että se antaa luottoa.. mut eihän sitä tiiä mikä tilanne on nyt.
Mutta pitää katsoa ja miettiä! :)