sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kertaus kuluneesta vuodesta

Suunnitelmia vuodelle 2013? Haluan (jossain vaiheessa) lopettaa laihdutuksen. Haluan että opiskelut etenee. Haluan nauttia, olla onnellinen ja viettää aikaa rakkaiden kanssa, hih. Haluan vihdoin aloittaa harrastuksia, mitä on tässä parisen vuotta jo pitänyt; teatteria, tanssia, liikuntaa, laulutunteja... jotain näistä. Haluan ehkä muuttaaa eteläänpäin... (jos saan siirron ja muutenkin pystyn), haluan säästää (:D), matkustaa... ja kyllähän näitä riittää..!

Tammikuu
Laihdutin. Kummityttö syntyi. En jaksanut käydä koulussa ja jätin menemättä työharjoitteluun. Loppukuukaudesta aloin syömään ”normaalisti”, kävin baareissa, herkuttelin ja en jaksanut tehdä rästitehtäviä. Söin paljon roskaruokaa. Sisko asui mun luona ennen lähtöään au-pairiksi. Näin isää ja käytiin tanssikaraoke baarissa – me nuoret ja ”vanhat” yhdessä. Kuun lopusta lopetin laihdutuksen. 


Helmikuu
Mulla oli tylsää kun muut oli koulussa ja töissä päivät. En jaksanut usein nähdä kavereita. Sain ahdistuskohtauksia. Aloin laihduttamaan uudestaan. Lähdin reissuun Tampereelle siskon luokse. Hän oli päivisin viiteen asti töissä, johon asti minä paastosin. Ystävänpäivän paastosin, unohdin että on ystävänpäivä, älysin sen vasta illalla. Palasin reissusta kotiin. Sain ahdistuskohtauksia. Itsetuhoiset ajatukset pyöri mielessä.  Varasin itse ajan terveydenhoitajalle, olin ylpeä itsestäni. Palasin kouluun. Nautin koululiikuntatunneista aidosti. Kävin terkkarilla punnituksissa. 


Maaliskuu
Kaverit tuli viettämään viikonloppua mun luokse. Herkuteltiin, tehtiin ruokaa ja käytiin baarissa. Lähdin Tampereelle reissuun. Olin reissun jälkeen korkeassa kuumeessa. Sain ahdistuskohtauksia. Aloitin jumpissa käynnit ja nautin niissä käymisestä. Näin enemmän kavereita. 
 

Huhtikuu
Kävin baarissa. Mulla alkoi menemään paremmin, söin hyvin, nautin leffailloista ja näin kaveria. Kaverit tuli taas viikonlopuksi kylään.


Toukokuu
Halusin alkaa panostaa opiskeluun kun poissaolojakin oli kertynyt. Söin suklaata, banaania, juustoa, mysliä, suklaata, jäätelöä – kaikkea mikä oli ollut ”kiellettyä”. Saavutin mun luontaisen painon.  Kävin leffassa, ulkoilin, kävin baarissa, otin aurinkoa ja ostin kesävaatteita. Kävin rannalla ja poltin itseni. Kävin kavereiden ylppäreissä. Lähdin kalajoelle juhlimaan.


Kesäkuu
Vaa’asta loppui patterit. Oma koko ahdisti. Ostin lisää pattereita vaakaan ja halusin pudottaa painoa vähän. Lopetin ”laihdutuskuurin” kolmeen päivään.


Heinäkuu
Näin kaveria. Söin hampurilaisaterian, josta jäi traumat. Oli äitin synttärit. Näin isää ja kävin alennusmyynneissä. Tilasin vaatteita ja oli serkun häät. Etsin asuntoja, koska halusin muuttaa isompaan kämppään. Elin melko normaalisti ja söin hyvin paljon. Kaverit majoittui taas viikonlopuksi mun luo. Sain varmistuksen muutosta. Sain ahdistuskohtauksia. Kävin baarissa ja rannalla. 


Elokuu
Oma koko ahdisti. Yökyläilin kaverin luona ja käytiin ulkona. Ahdisti kaikki. Näin kummityttöä ja juhlin. Aloin laihduttamaan. Jätin työharjoitteluun taas menemättä. Tilasin uuden vaa’an roskiin heitetyn tilalle. 

Syyskuu
Laihdutin. Masennusoireet vahvistui. Itsetuhoajatukset voimistui. Sorruin itsetuhoisuuteen. Muutin uuteen isompaan asuntoon. Täytin 19-vuotta. Söin paljon juhlaruokaa. Jätin työharjoittelun yhden päivän jälkeen kesken. Sain ensimmäisen ahmimiskohtauksen. 

Lokakuu
Halusin lopettaa laihduttamisen. Halusin parantua kaikista mielenterveydenongelmista. Palasin hoidon piiriin. Alkoi mennä paremmin. Syömishäiriö diagnosoitiin ja masennus diagnoosi vaihtui toistuvaksi masennukseksi. 


Marraskuu
Aloin käydä punnituksissa. Sain sairaslomaa. Lähdin kavereiden kanssa reissuun. Käytiin juhlimassa ja ravintolassa. Kävin toiseen kertaan ravintolassa. Kävin kummitytön synttäreillä.
 


Joulukuu
Tässä kuussa ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä… On ollut hoitokäyntejä ja sairaslomalla on ollut hyvin turhauttavaa ja tylsää. Luin lupa syödä kirjan ja se avarsi mieltä paljon. Luin siskonmakkarat kirjan joka antoi paljon tsemppiä itelle. Sain ateriasuunnitelman, josta on ollut apua. Kerroin hoitajalle että lopetin punnitukset, enkä aijo mennä vertaistukiryhmään mahdollisen vertailun vuoksi. Se yllättyi tosta punnitusten lopettamisesta,  vakuutin kuitenkin että en ole painoa pudottamassa. Se aikoi kysyä lääkärin mielipidettä tähän, joka sitten selviää ens kuussa. Kerroin kuitenki että paino on jo niin lähellä luontaista, ettei punnituksiin ole tarvetta. Joulukuun loppu meni luonnollisesti lahjoja ostellessa ja niin kun kirjoitin; Joulu oli tosi mukava. Nyt vietän viimeisiä lomapäiviä ja palaan sitten työharjoitteluun. 

9 kommenttia

  1. Kaunis eevaa! :) Mulla muuten menee paremmin joten jos tahdot niin tuu seuralemaan ;>!

    VastaaPoista
  2. monta tosi hienoa asua!!! voitko tehdä asuntopostauksen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! :) Monessa vaan toistuu samat vaatekappaleet :D
      Oon tota asuntopostausta miettinyt sitten kun saan vähän puuttuvia huonekaluja tänne.. kun vähän keskeneräinen sisustus ja tavaroita puuttuu :D

      Poista
  3. Olet ihan mielettömän kaunis! ♥ Ihanaa, että sulla menee nyt niin paljon paremmin. Ehkä saisin parantumismotivaatiotartunnan täältä. :D

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :o ♥ On se mukava kun pääsee enemmän kiinni elämään, ja on jo korkea aika päästä eroon kaikista ongelmista, huoh.
      Nii-in, ois kyllä mahtava jos saisit! :D <3

      Poista
  4. Olet aivan ihana ja kaunis!
    Toivottavasti ensi vuosi on sulle paaljon mukavampi kuin tämän vuoden huonot hetket. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, niin sinäkin! ♥ Toivotaan näin ja teen sen eteen kaikkeni! Sullekin toivottelen paljon parempaa ens vuotta! <3

      Poista
  5. Niin siittä temestasta. Elikkäs, hmm olisinko syönyt kyseistä lääkettä about puol vuotta "vasta" :o Kun, sitä ennen käytin ketipinoria mutta sen määrää piti koko ajan nostaa kun jotenkin kroppani ns. "Tottui" siihen. Ja temesta on kyllä auttanut mua. En sitä joka päivä siis välttämättä syö, tarvittaessa vain. Esim vaikeaa syömistilanetta ennen (ravintola, vaikea ruoka jne) En nyt tie oliko vastaukseni kauhean hyvä, kysy ihmeessä lisää jos jäi multa nyt kertonatta tässä! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tuoki melko pitkä aika, ku kyseessä on kuiteski sellanen lääke jota syödään lyhyt aika sen riippuvuusriskin takia.
      Joo mäki söin aika pitkään ketipinoria mutta vaan unilääkkeenä.

      Hyvä jos on auttanut! :) Voisin miettiä tuota itelle kun ei oo tullu mietittyä ees mitää lääkkeitä ahdistukseen.. niistä silleen tarvittaessa vois olla apua! Ja kun mä en oo tollasia "vahvempia" ennen syönyt, niin voisin esim. just tuosta temestasta kysyä :)
      Kiitos, oli kattava vastaus;)!

      Poista