Paikallaan junnaaminen

Musta tuntuu, että mun tilanne junnaa nyt vähän paikallaan. Mietin paljon sitä kuinka paljon oon edistynyt ja kuinka paljon olisin halunnut jo edistyä tähän päivään mennessä. Kuukausi sitten päätin lähteä paranemisen polulle. Toki paljon asioita on mennyt parempaan suuntaan mutta silti tuntuu, että oon liian jumissa tässä samassa tilanteessa. Vaikka mua pelottaa ja jännittää tuleva, niin oon ehkä valmis ottamaan jo uuden askeleen paranemisessa. Mutta en vaan ole varma mitä mun täytyy tehä, mitkä asiat on niitä mitkä pitää muuttua, mihin oon valmis tässä vaiheessa... Jotenkin taas oletin, että olisin päässyt enemmän eteenpäin kuukaudessa. Mutta kun miettii niin sehän on aika lyhyt aika! En osaa oikeen olla ylpee tähän astisista saavutuksista vaan kokoajan mietin, mitä olisin voinut tai kerennyt tehä tässä ajassa paremmin/enemmän. 

Mun toiveena olis, että saisin aloittaa uuden vuoden 2014 ilman näitä negatiivisia asioita. Olisin terve ja voisin jatkaa elämää niinku uutena ihmisenä. Mutta... tiedän ettei se niin nopeeta voi olla mahdollista. Mutta kun en halua aloittaa enää uutta vuotta tällaisten turhien asioiden vaivaamana. Toistan varmaan itteeni, mutta haluan jo niin normaali arkeen ja kouluun ja töihin ja jumppaan ja... mutta silti voimat tuntuu olevan niin vähissä ja kun tarkemmin miettii, niin en taitaisi jaksaa vielä noita kaikkia. Haaveilen kyllä mutta en tiiä miten noi käytännössä onnistuis ja riittäisikö se jaksaminen oikeesti kaikkeen.
Hoitaja aina toitottaa mulle että mulla on lupa keskittyä toipumiseen nyt sairasloman aikana (ja tietty muutenkin) mutta alkaa kyllästyttää tämä kaikki.

kuvat

Odotan ihan hirveesti Joulua, joka on aina ollut mun lempi juhla. Mutta mulla pelottaa että nää asiat pilaa mun Joulun tai että en pysty nauttimaan siitä täysillä. Senki takia haluaisin kaikesta tästä mahdollisimman paljon eroon jo ennen Joulua, jotta voin olla sillon normaalisti. Viimeks juuri nopean painonnousun ja muutenki nopean tahdin takia tuli romahdus ja en enää jaksanut vaikka kaikki meni aika pitkään paremmin. Olin jo aivan varma että oon terve, just viime kesä ja vähän sitä ennen. Tuntuu niin ärsyttävältä olla taas tässä ja vielä. Oon niin kärsimätön että haluaisin jo olla terve kokonaan.

Paino junnaa samassa edelleen. Vaihtelee tiettyjen lukujen sisällä, ei merkittävästi laske, eikä nouse. Pysyy samassa, vaihdellen muutaman sataa grammaa. Haluaisin jo sinne ravintoterapeutille, jotta saisin selkeesti tietää millon, monelta, mitä, paljon pitää syödä koska en selvästikään osaa sitä vielä ite arvioida/toteuttaa. Välillä syön enemmän, välillä vähemmän. Mun täytyy saada asiat nyt etenemään kun en jaksais itekään tätä tilannetta. Mun paluu kouluun lähestyy ja jos töihin vuodenvaihteen jälkeen havittelin meneväni niin nyt pitää alkaa tehdä töitä enemmän sen eteen, eikä alitajuisesti junnata tilannetta paikallaan. Oon niin turhautunut tähän tilanteeseen.