Vihaan tätä

Nyt mää voin sanoa, että oon tullut niin päähän tän touhun kanssa. EN JAKSA ENÄÄ SEKUNTIAKAAN. Miks pitäiskään jaksaa? Eikö kaikilla ihmisillä ole oikeus syödä? On, mulla ja kaikilla muillakin. Ei ruuasta pysty nauttia jos joka vitun murusesta täytyy laskea kalorit ennen tai jälkeen. Miks mulla ahdistaa jos en jostain eilis iltaisista leivistä saa laskettua kaloreita vaikka se koko päivä meni jo? Miks mun pitää tietää tarkalleen määrät jos tiedän kuitenkin laskemattakin suunnittaiset määrät?! Sairaan raivostuttavaa. Sitten kun oon tehnyt tästä jonkun ”tavan” ja rutiinin itelle. Muut ihmiset saa syödä. Miks mää en sais? Sitten mietin, että no kuka kieltää? Minä ite. Käytän tätä vähän niinkun rangaistuksena itelle jostakin? Mutta mistä? Mitä väärää mää oon tehnyt että mun pitää kohella itteä näin? Oon nyt viimepäivinä lisännyt syömisiä ihan kunnolla. Oon syönyt noin. 1600-1800 kcal, ja esim. eilen kun illalla iski nälkä niin pikkasen yli 2000. Eli siis todellakin syön. Paljon mun pitää syödä??? Siihen en oo edelleen saanut vastausta. Oon herännyt yöllä nälkään vaikka oon syönyt myöhään illalla. Argh ärsyttävä keho! Mutta sitten kun syön, ajattelen että mun keho kiittää. Paino on noussut nyt kilon. Eilisestä 600g. Yhdessä yössä kuusisataa grammaa, onko se enää normaalia?! Mutta en aijo lopettaa enää syömistä. Haluan tästä vitun paskasta eroon lopullisesti. Jos syömishäiriö ois ihminen niin oisin varmaan tuhonnut sen omin käsin. Tekis mieli huutaa sille että mee helvettiin mun päästä ja jätä mut rauhaan. Mulle on ihan sama lihonko. Sitte lihon. Ei jaksa enää kiinnostaa. Ketään muuta ei kiinnosta paljon painan, joten miksi mua pitäisi kiinnostaa? Kaikista huvittavin, että vaikka oon ennenki syönyt järettömiä määriä, en oo silti yltänyt normipainoon. Niin mitä helvettiä mää pelkään?! Mikä siinä painon nousussa niin pelottaa? Mutta ois oikeesti jännä päästä normaalipainoon ja saa nähdä tulenko mä tällä kertaa pääsemään. Sitten mietin eilen illalla kuin mää rakastan ruokaa. Sori vaan, mutta mulla menee ruoka laihuuden edelle. En halua luopua enää ruuasta, haluan nauttia siitä. Haluan leipoa. Syön niin kauan että tää helvetin loputon nälkä lähtee pois. Haluan tän paskahäiriön mun päästä lopullisesti pois. Joten syön ja itken vaikka samalla. Illalla ennen iltapalaa kun ärsyttävä pääni halusi laskea vielä eilisen kaloreita, kalorilaskuri tilttasi. Syötin ruuat uudestaan ja uudestaan laskuriin mutta ei. Ne hävisi siitä. Sitten ajattelin että vittu olkoot. Onko mun tiedettävä jotain helvetiä parin sadan kalorinheittoja EILISELTÄ joka on jo eletty päivä?! Pitääkö mun oikeesti laskea joka vitun juttu minkä suuhuni pistän? Ja pitääkö muiden ihmisten? EI. Miks mun pitäisi? Eikö mullakin oo oikeus syödä tuntematta syyllisyyttä? Sori vaan vitun paska syömishäiriö sää et tuu enää saamaan valtaa musta!! Tulkoot musta vaikka ylipainoinen 200 kiloinen, kuhan saan syödä normaalisti niinku muutki ihmiset. Kait se on ihan jokaisen ihmisen perusoikeus. Ja ainiin ps. Painokin ei ole enää vaikean alipainon puolella kiitos lisääntyneiden syömisten. Mutta siltikään en aijo lopettaa syömistä. Syön niin kauan ettei oo enää nälkä. HAH HAH syömishäiriö.

Ps... sori tämmönen vaahtoamispostaus mutta oli pakko saada nää ajatukset jonnekin kun alkoi ärsyttämään.