sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Onnistunut viikonloppu

Takana onnistunut ja ihana viikonloppu. Bussissa kotiin tullessa mietin, että voi kun tää hyvä mieli jatkuisi ja jatkuisi, ja ei tarvisi palata yksinäiseen syömishäiriökuplaan. Mutta haluan ja aijon taistella edelleen normaalielämän eteen.


Olin siskolla ja sen tytöllä viikonlopun (sisko joka tietää tilanteesta) jossa oli myös pikkuveli. Olin jännittänyt viikonloppua ja sen syömisiä jo viikkoa ennen kun sovin, että meen sinne. En halunnut antaa sh:n päättää että jään kotiin pelkän ruoka tai herkkupelon takia vaan halusin nähdä pitkästä aikaa rakkaita ja olla niin kuin ennekin. Olihan siitä jonkun aikaa ku siellä viimeks olin. Mutta siis, aivan ihanaa oli, aidosti oikeesti ja tuntui vähän haikeelta palata kotiin yksinäisyyteen. Oon kuiteski päättänyt, että jatkossa en jää pois mistään tällaisista tilanteista enkä jää enää yhtenäkään viikonloppuna kotiin istumaan. 

Perjantaina siis hyppäsin bussiin ja välipalan jälkeen lähdin. On omituista kulkea taas bussilla (mitä nyt pari kertaa kulkenut) ja katsella ulos teitä joita piti aina kävellä. Hyppäsin muutaman kilometrin aikasemmin kuitenkin pois kun halusin vuokrata leffoja. Oli ihana kävellä tuolla lumisäässä nautiskellen, ilman pakkoa. Ei tarvinut laskea minuutteja tai lähtö- ja tuloaikoja.


 Olin aika myöhään perillä ja käytyä kaupassa alettiin suoraan katsomaan leffoja. Oli kiva kerrankin keskittyä itse elokuvaan (vaikka välillä ajatus vähän harhaili muussa) ja ”olla sen maailmassa” entä miettiä, monennettako karkkia pistää suuhunsa ja paljonko kaloreita niistä kertyy. Söin myös pikkuveljen ostamia ristikkoperunoita ja mininakkeja oman maitorahka iltapalan sijasta. Söin myös yhden sellasen cheddar-mikä onkaan-tikun dipillä. 





Lauantai meni samalla kaavalla, käytiin vaan ulkoilemassa ja myöhemmin siskon kanssa lenkillä sen nelisen kilometriä palauttamassa leffat ja kaupassa. Vaikka juteltiinkin maisemien (ja ihanien omakotitalojen, minkä itellekin haluan) ihailun sivussa syvällisempiä juttuja, ei juteltu mun asioista mitään. Mutta hyvä se on välillä keskittyä täysin muihin juttuihin. Ihana viikonloppu ja aijon pitää huolen, että tällasia tulee lisää!

6 kommenttia

  1. Minkä ikäinen sun pikkuveli on? Lähinnä mietin, että onko hän kuitenkin sen ikäinen, että olisi ehkä tajunnut tilanteesi kertomattakin? Mitä muuten luulet, miksi sulle on helpomman tuntuista syödä sellaisen seurassa, joka ei tiedä? Itselläni se on päinvastoin, niin olisi kiva kuulla mitä ajatuksia sussa herättää se, että joku on perillä syömistuskailuista :) Mut hei nyt kyllä virtuaalinen yläfemma molempien onnistuneesta viikonlopusta! Jeij!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on 17-vuotias. Siis iän kannalta joo, mutta en silti usko että olisi osannut tajuta. No se varmaan vaikutti, että kun kyseessä oli just pikkuveli jolla ei ole hajuakaan näistä asioista. Uskon että jotenki sen takia että sellaiset ihmiset ei kiinnitä huomiota muhun tai mun syömiseen, paljon syön ja mitä. Tuntuu että voi silleen "rauhassa" syödä kun tietää ettei vieressä oleva tiedä hankaluuksista.. Vaikka uskon, ettei esim. tuo siskokaan kiinnittänyt huomiota mun syömisiin.. Silleen tuntuu ettei ne "tarkkaile" kun taas nää jotka tietää niin saattaisi pistää silmälle ja en tykkää sellasesta "kyttäämisestä"

      Poista
  2. Oon niin ylpeä susta! Hyvä eeva <3 Ja oot kyllä niin kaunis :)Nyt vaan tsemppi päälle, sää pystyt siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, ja kiitos <3 Pakko jatkaa tällä linjalla ku haluan tästä niin pirusti erooon :)

      Poista
  3. Upee blogi ja kivoi postauksii :)
    Onks sull jarrusukkii?

    VastaaPoista