Kehitin itselleni "Syömishäiriön"

"Mää oon niin väsynyt. Kaikki pyörii mielessä ni en saanut nukutuksi. Tai no, älysin äsken, että se voi johtua myös vähäisestä syömisestä. Mää jotenki sekosin eilen aamulla MTT:ltä tulleen puhelun johdosta. Kun kysyin syytä sinne menoon niin se mies vastas, että: syömishäiriöepäily ja pitkäaikainen masennus. Joo, masennus täytti 5 vuotta kun täytin 19, tai no oikeestaan jo kesällä. Mutta sitten tuo ensimmäinen syy sai mut miettimään, että jaa, ne vain epäilee onko mulla syömishäiriö. Tuli sellanen olo, että pitäisi nyt laihduttaa ja näyttää heille, ettei mulla kaikki ihan hyvinkään ole. Mutta mää en jaksaisi. En millään jaksaisi niin fyysisesti ku henkisestikään. Sitte mulla mietitytti että sinne arviointiin tulee tutut henkilöt aijemmasta hoitopaikasta, eli mun entinen lääkäri ja hoitaja eli mitä luultavimmin hoitaja T. Ei siinä lääkärissä mitään, mutta viimeks niiden luona käydessä (noin reilu vuos sitten) kun lääkäri kysyi muuten vaan että mitä ruukaan syödä (eikä tuolloin mulla mitään ongelmaa ollutkaan) niin hoitaja T jotain puhui, että: "Eeva on aina ollut hoikka tyttö, oon tuntenut sen ihan pienestä tytöstä asti". Niin, tottahan tuo on. Ja en mä tuolla käynnillä edes tiennyt mikä on kalori. Niin nyt kun tilanne on muuttunut ja aikaa on kulunut, niin entä jos T ajattelee vieläkin "Että ei Eevalla voi mitään syömishäiriötä olla kun sehän on AINA ollut hoikka tyttö?" Entä jos se ajattelee, että oon keksinyt ja kehitellyt kaiken itse, haluan vaan huomiota jne. Voin vaan kuvitella miten se tuo asian ilmi sielä arvioinnissa. Sitten ne kaikki ajattelee että oon "vain" masentunut ja ei mulla syömisen kanssa mitään ongelmaa ole. Tästä mulla synty sellanen Ahdistus-Paniikki ettei mua oteta tosissaan ja en varmaan ole tarpeeksi laiha sielä tai saatika ens viikon lääkäri ajalla. "Eeva on aina ollut tuommonen", "Eeva on aina ollut tuollanen vaikka se on syönyt kuin hevonen". Tätä mieltä kaikki on. Se pistää miettimään, että entä jos mä oonkin kuvitellut ja keksinyt kaiken? Sen tiedän, ettei tää mitään huomionhakuisuutta ole, sillä eihän tästä melkein kukaan tiedä, pari henkilöä vain. Eikä tästä kukaan ole tiennyt melkein vuoteen. Mutta eihän mun masennuksestakaan tiennyt kukaan ennenku sitä oli kestänyt puolisen vuotta. Mutta entä jos mää oon tosissaan kehitellyt tästä jonkun "sairauden", oppinut muilta (Öö, keltä?), Kuvitellut olevani "sairas", "syömishäiriöinen"? Entä jos pelkästään syömishäiriö blogit on saaneet tän mussa aikaan? Entä jos ne on saanut mut ajattelemaan, että itekin olisin muka "syömishäiriöinen"? Entä jos joku foorumi on saanut mut haluamaan sairautta? Entä jos mää en ois ite aloittanut blogia tai jatkanut sitä? Entä jos mää oon halunnut olla vain sairas niinku ennenkun sairastuin masennukseen? Silloinkin mä toivoin olevani masentunut... Mutta en tiennyt mitä se on, tai millaista tulee olemaan. En mää "syömisvammaillessakaan" ajatellut, että se voi johtaa tähän. Eli voi olla että oon ite sairastuttanut itseni. Tää kaikki on ollut vaan harhaa, kuviteltua, itsekehiteltyä... En ole sairas (muuta kun masentunut) vaan oon ite kehittänyt itselleni "sairauden". Tämä sai eilen mut tolaltaan ku tajusin tän. Koko tää vuosi oon pelleillyt ja "muka sairastanut". Aika karua ja surullista tajuta se. En olekaan sairas vaan oon luonut itselleni sairauden. Tää saat mut tosi surulliseksi. Oon kuluttanut elämästäni kohta vuoden "sairauden" kehittelemiseen. HOW SAD. Tää on kuitenki helpottavaa tajuta, vähän niinku sellanen Wake Up Call - Herätys Eeva! 
Kyllä tulee tyhmä olo, idiootti olo. Mut uskon että kaikki: Perhe, kaverit ja kaikki yleensäkin ois samaa mieltä. Tämän tajutessani tuntuu tyhmältä mennä jonnekin lääkäriin tai hoidon tarpeen arviointiin. No onhan tää vähän sairasta ja huvittavaakin kehitellä itselle "sairaus". Mutta joo, ihan hyvä että huomasin tän, surullista että vasta vuoden päästä. Kivasti oon tuhlannut elämää "mukasairastamisella". Koulut sain kusemaan, valmistuminen siirtyi melkeen vuodella, hyvä minä! No turha surra ja murehtia, tehty mikä tehty. Mutta se hyvä puoli tässä on että tunnistin ongelman. Nyt tiedän mitä pitää tehdä ongelman poistamiseksi. Voisin tästä edes kirjoittaa vain vihkopäiväkirjaa, jos julkista blogia niin vain arkisia juttuja (kuten vaatteista) TAI vaihtoehtoisesti pitää taukoa koko blogista. Voin kirjoittaa vaan yksityistä blogia. Vältän/en lue ollenkaan syömishäiriöisten blogeja, vain muita blogeja. En käy syömishäiriöfoorumeilla ja poistan tunnuksen jossain vaiheessa. Lopetan tän pelleilyn. Nyt good night, onneks tää selkeytti ajatuksia, ehkä saan jopa nukutuksi!"

4.10.13 Kello: Jotain yli kolme yöllä vihkopäiväkirjaan.

Mutta joo, aika samaa mieltä mä vieläki oon. :-(  Sairasta.