Häpeähäpeähäpeä

En kestä en jaksa en pysty en kykene en halua en voi. Menin taas pilaamaan kaiken. Nyt kaikki on virallisesti tuhoon tuomittu. En tiedä miten tästä eteenpäin.

Menin harjoitteluun ja yritin asennoitua siihen positiivisesti. Tutustelin paikkaan ja työntekijöihin. Tutustelin asukkaisiin ja siihen niiden hommaan. Ensimmäinen (ja viimeinen) päivä sujui ihan hyvin ja sieltä lähtiessä olin varma, että kyllä tää tästä lähtee rullaamaan. Kävin ruokakaupassa ja menin kotiin. Söin ja puuhailin jotain. Ahdistus alkoi pikkuhiljaa hiipiä… Hernekeitto pyöri mielessä….Tein eväät tälle päivälle, katsoin telkkua ja söin iltapalaa. Kirjoitin päiväkirjaan harjoittelun hyviä puolia kun tuntui, että miten ihmeessä tuun jaksaan siellä. Itkinitkin. Ja sitten ajattelin, että voin iltapalaan lisätä yhden rahkan kun jäi nälkä. Söin sen, kaduin sitä. No sitten ahmin melkeen 2000 kalorin edestä muutakin. Mun ensimmäinen ahmimiskohtaus. Eväsleivät, välipalapatukat, rahkat, jogurtit, pastilliaski, kaakaomurot, banaani, riisifrutti… Sydän alko pamppaileen ja maha turpos uskomattoman kokoiseksi. Olin itsetuhoinen. Luovutin.  Päätin etten mene harjoitteluun.

Laitoin kuitenkin varalta herätyksen jos aamulla olo ois parempi. Aamulla lähetin taas viestit henkilöille, kuinka säälittävää etten edes soittanut. Ja kaikista paras, mille itekin nauroin, lähetin työpaikan avaimet kirjekuoressa postissa koska en ois millään kehannut mennä niitä sinne viemään. Huhhuh. Olin aluks soittamassa äitille hätäpuhelun että voiko se viedä ne mutta ei. Oisin halunnut juosta postiluukulta kotiin itkemään, itseviha taas huipussa. Epäonnistunut virallisesti. Lääkäri parin viikon päästä. Sen soittaessa sanoin, että menen harjoitteluun. Mitä nyt. Epäonnistunut paska kävi siellä päivän. Miten helvetissä kehtaan kertoa tästä äitille tai siskoille tai kavereille tai kellekään?! Opolle lähetin wilmaviestin kun en uskaltanut puhelimella lähettää. Kysyin pitääkö mun keskyttää opinnot kun ei suju harjoitteluun lähtö tai muutenkaan opiskelu, mutta en uskalla katsoa mitä se on vastannut. En voi pitää mitään helvetin syntymäpäiväjuhlia kun tässä ei ole mitään juhlan aihetta. En näe tähän ratkaisuja. Hävettää helvetisti ja mun on pakko kertoa kaikille oikea syy miks tein näin. En jaksa enää valehdella ja esittää.