Laihdutan, enkä jaksa edes kaunistella enää asiaa. Vihaan itseäni ehkä enemmän kun koskaan.
En aloittanut työharjoittelua sillon kun piti, enkä tiedä millon se on. Lähetin viestit vaan jokaiselle kyselijälle, että: En aloitakaan työharjoittelua tänään. Opo sanoi, että ei ole varma pystyynkö järjestämään mulle uutta työharjoittelua tämän vuoden puolelle. No ihan sama kun kuitenkin siitäkin jäisin vaan pois. Näin toimii siis laiskat ja saamattomat ihmiset.
Tilasin uuden vaa'an kun aloitin laihdutuksen. Parempi ja tarkempi kun edellinen.
Syön liikaa ja liikun liian vähän.
Kavereita näin yksi viikonloppu, en tule näkemään uudestaan aikoihin sillä lihoin siitä kunniasta kilon. Ei yksinkertaisesti kiinnosta niiden seura tai jutut. Perheen kanssa sen sijaan oon jaksanutkin välillä olla ja esittää hyvinvoivaa.
Oon ärtynyt ja luotaantyöntävä jne, ja musta tuli sellanen mitä kuvittelinki.
Oon syönyt myös epäterveellisesti.
En ole ottanut jumppakorttia kun oon laiska paska.
Ei kiinnosta enää mitä ihmiset ajattelee kaupassa jos ostan "laihdutusruokia". Miksi pitäisikään kiinnostaa?
Pilaan kovaa vauhtia muuta elämää.
Olo tuntuu kokoajan läskimmältä ja niinhän se on. Iltaisin aina pidätän itkua kun vihaan itseäni niin paljon. Oon vitun oksettava läski ja hoen sitä itelleni jokaikinen päivä. Oon meinannut sortua itsetuhoisuuteen tän takia.
Mulla on muutto tasan viikon päästä enkä ole tehnyt mitään siihen liittyvää. Paitsi soittanut muutaman puhelun. Nyt mun on pakko hoitaa asioita muuton puolesta ja koko ens viikko meneekin siihen...
Ja ainut mitä muutossa odotan on pitkä lenkkipolku joka lähtee aivan kodin vierestä. Matkaa tavoitteeseen on jäljellä on ainakin 4-5kg ja jokapäivä vihaan itseäni enemmän. En tosiaan aijo lopettaa kun tällä kertaa haluan tavoitteeseen.
Pyydä kiltti apua, oikeesti... :( sä et nyt pärjää yksin.
VastaaPoistaOon samaa mieltä :( pyydä apua!
PoistaPyydän varmaan sitten ku oon sen kokoinen että kehtaan pyytää.
PoistaJa tälläkertaa oikeesti haluan tavoitteeseen.
Kiitos teille ♥
Voi ei:(
VastaaPoistaEn tiiä mitä sanoa kun oot noin päättäväisenä.
Tai pakko mun silti on että ÄLÄ, OOT oikeesti ollu kokoajan älyttömän laiha ja en ees tiiä miltä oot näyttänyt sit pahemmassa kunnossa.
Avun hakemisen ajankohtasuuteen ei liity mitenkään edes painolukema vaan se mitä sun pään sisällä tapahtuu. Pahalta kuulostaa, tosi pahalta noi sun suunnitelmat:(
Kauheesti voimia. Toivon että lkun vähän hengähdät niin näet asiat eri tavalla ja otat yhteyttä/puhut jollekin.
No en paljookaan erilaiselta.. en ikinä mitenkään vaarallisen hoikka oo ollut ja en tosiaan ole vieläkään.
PoistaTon kyllä ymmärrän, että ei se paino yksistään määrittele avuntarvetta.
Sinne voimia myös♥
Mitä nopeammin pyydät apua, sitä helpompi toi on lopettaa. Älä pilaa elämääs tolla :( sun ei todellakaan tarvitse olla yhtään laihempi, sairaampi tai mitään muuta avun saamiseksi! Mua pelottaa sun puolesta, sillä tosta ei seuraa mitään hyvää. Mitä sä sitten teet, kun oot saavuttanu tavoittees? Sille äänelle joka saa sut laihduttaan ei riitä mikään, joten ainoa ratkaisua on opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, terveessä kehossa. Se on pitkä tie, mutta antaa lopulta niin paljon enemmän kuin laihdutuskierre. Jokaiselle tulee noita fiiliksiä, mutta älä anna periksi. Voimia<3
VastaaPoistaNiin.. muu elämä kyllä siinä aina kärsii :( Pelkoon kuitenkaan ei ole tarvetta sillä oon ihan kuitenki hyvinvoiva vielä ja uskon että pysynkin:)
PoistaEmmää oikeen tiiä tuosta sitten kun oon saavuttanut, koska se tuntuu vielä niiin kaukaiselta.. jos edes siihen pääsen.
Kiitoksia ja voimia sullekin!♥