Kuulumisia

Helouu kaikille pitkästä aikaa. Oon kaivannut tätä blogia, kun tämän kirjoittaminen luonnistuu paremmin mitä lifestyle-tyylisen. Nyt kun palautin tämän blogin, ajattelin kertoa aluksi kuulumisia viimeajoilta. 

Mulle kuuluu siis yleisesti ihan hyvää. Vietän viimeisiä muutamaa viikkoa ennen työharjoittelun alkamista. Oon vaan lomaillut ja kesätöissä en ole ollut kun en niitä edes hakenut. Oon etsinyt asuntoja, koska haluaisin muuttaa hieman isompaan kämppään. Oon suunnitellut vähän että muuttaisin syksyllä.  

Jos sitten mietitään syömisongelmia, niin mulla menee senkin kannalta aika hyvin. Vasta tässä mietiskelin, että oon päässyt niistä sataprosenttisesti ja tuntui kun ei ikinä olisi ollutkaan mitään ongelmia syömiseen liittyen. Kuitenkin ihan viime viikolla sain muistutuksen siitä, etten olekaan parantunut vielä täysin. Tästä kirjoitin viime viikolla mun yksityiseen blogiin:

”Mä en olekaan täysin päässyt syömisongelmista eroon. Tarvin konkreettisia tekoja ja herättelyä iteltäni, että en olekaan täysin terve. Tietenkin sitä ajattelee, että kun oon päässyt lihottamaan itteni mulle ominaiseen painoon niin on terve.  Ja vaikka se onkin vielä alipainon puolella, se on mulle normaalipaino, koska en oo ikinä ollut normipainoinen. Tai siis oon, mutta mun ”omalla käyrällä.”

Eilen ja tänään sain taas muistutusta "sairaalta mieleltäni" siitä, että en ole täysin terve vielä. En aina myönnä, että mulla olisi, tai olisi ikinä ollutkaan mitään syömisongelmia. Tää on tosi vaikea kirjoittaa tai "myöntää" itselle. En ainakaan välillä nää mun ajatuksissa tai käytöksessä mitään epätervettä.

Siis onhan sitä tosi tosi paljon päästy eteenpäin ja saatu sitä painoa sen 5,3 kg eli kaiken minkä laihdutinkin, mutta käytöksessä tosiaan vähän hiomista ja ajatukset ei aina ole terveimmästä päästä.

Ja siis mä olen syönyt hesellä kerrosateriaa, rollsilla, mäkkärissä big macia, subilla isoja 30 cm patonkeja kaikilla mun suosikkitäytteillä, suklaalevyn yksin, karkkia, sipsiä ja dippiä, jätskiä... lista on loputon! Juuri kaiken tämän takia en koe olevani enää sairas ja välillä mietin, että olenko koskaan ollutkaan.

Taas yksinäisyyden- ja arvottomuudentunteiden vallatessa mielen yksin kotona mä annoin itselleni luvan luisua ajattelemaan kaikkea sitä niin kiehtovaa sairasta. Tämäkin päivä klo 16 asti syömättä, nauttien näläntunteesta... Eilinen niukkaruokaisesti ainakin illasta...
Aloitin jo ruokapäiväkirjan pitämisen, vaa’alta en saanut itseäni pois vasta kun 10 minuutin päästä, eksyin kalorilaskuriin, kalorimäärät tippuivat sadoilla, paino tippui 1,5kg ja ruoka muuttui mahdollisimman vähäkaloriseksi.

 Ja mitä mää tostakin sain? En mitään, huonon olon ja pahan mielen. Jatkuvaa kotona istumista kun ei jaksa tehdä mitään. Tuli hirveän huono omatunto, vaikkei kukaan edes tiennyt. No tuo loppui taas lyhyeen.”

Tuon jälkeen päätin, että se ei tuu toistumaan. Vihdoin tein sen mitä oon tässä pitkään empinyt: nakkasin vaa’an roskiin! Siellä se nyt kaatopaikalla nököttää. Sain tarpeekseni ja tuli sellainen vihapuuska joka auttoi mut hävittämään sen. Seuraavina päivinä oli jotenkin outoa herätä kun ei käynyt vaa’alla. Joskus kun tuli kotona sellanen sopiva hetki, että ”voisin käydä vaa’alla” niin oho, eipä sitä enää löytynyt kaapista. Nyt mun ei tarvi enää piilotella sitä keltään. Totuin aika nopeeta tohon ajatukseen ettei mulla enää oo vaakaa ollenkaan, vaikka aluksi se tuntui oudolta ja pelottavalta. 

Syömiset taas on menneet hyvin…  Syön joskus enemmän, joskus vähemmän. Näin kesällä oon syönyt epäsäännöllisen säännöllisesti lähinnä sen takia, että joskus saattaa herätä vaikka kahdelta päivällä jolloin jää aamupala syömättä. Joskus on ollut pitempiä ateriavälejä mutta oon ottanut illasta kiinni niitä. Olen herkutellut, välillä paljonkin.  Joskus oon korvannut herkulla aterioita, tai syönyt herkkuja nälkään.  Kait mulla siis ihan hyvin ruokapuolen kanssa menee kun pystyn syömään kuitenkin ilman ahdistuksia ja en kompensoi mitään ainakaan tarkoituksella.