Tiistaina päätin luovuttaa. Heittää kaiken tekemäni työn hukkaan. Laihduttaa vihdoinkin tarpeeksilaihaksi. Ajattelin, että nyt kesälomalla on aikaa keskittyä laihdutukseen, koska Syksyllä koulun jatkuessa en siihen pystyisi. Syksyllä pitäisi valita jompikumpi: koulu tai laihdutus. Se on jo kokeiltu, että kumpaankin yhtä aikaa en pysty keskittymään.
En itsekkään pysy välillä omassa ajatuksenjuoksussa mukana.Olihan tämä muhinut mielessä jo jonkun aikaa, mutta en ole uskaltanut toteuttaa sitä kuitenkaan – ja hyvä niin. Ehkä tietämättömyys painosta, ympärillä pyörivä laihdutusvimma ja puheet kaikilla ihmisillä.
No, mun laihdutuskuuri kesti sen kolmisen päivää, kunnes sain tarpeeksi. En halua sitä taas. Tai siis joo – haluaisin laihtua, mutta en halua kaikkea sitä hirveyttä mikä siinä mukana tulee. Kuitenkin se on niin sairaalla tavalla koukuttavaa.
Housut jotka ennen roikkui päällä, istuu nyt paremmin, vaikkei kuitenkaan kiristä. Mutta sitähän mä halusin. En nimenomaan halunnut, että housut roikkuvat päällä. Ei se näytä hienolta. Mutta mitä helvettiä sitten, kun koitan pitkästä aikaa näitä housuja ja ne tuntuvatkin istuvan hyvin. No tietenkin ajattelen olevani tankkeri.
Halusin varmistuksen siitä, että pystyn ja osaan laihduttaa jos haluan. Ja no kyllä mä ton kolmen päivän aikana sain painon tippumaan, mutta vaan noin 700g, ja sehän ei riittänyt. Energiamäärät tuppaa mun laihdutuksessa tippumaan tosi nopeaa. Viidestäsadasta tuhanteen - sitä välillä seilaten. Tuhat on ehdoton maksimi. Olin jo jopa ruveta kirotulle 2468:lle, mutta onneksi viikonloppuna olen syönyt ja hyvin (mm. karkkia, suklaata) joten se ehkä vaikutti siihen, että pystyn taas ajatella melko normaalisti. En aijo jatkaa. En halua palata vanhaan. Tuo kolme päivääkin oli jo tarpeeksi. Nälkä kurni yöllä niin ettei unta saanut. Torstai aamuna alkanut huono-olo kohtaus, jonka takia kieriskelin sängyssä oksennus kurkussa vatsaan sattuen. Se oli ehkä se käännekohta.
Eilen hoidettiin pikkuveljeni kanssa siskontyttöä. Katsottiin Pieni merenneito elokuvaa, syötiinsyötiinsyötiin ja makoiltiin sängyllä. Illalla kaveri soitti ja kysyi lähdenkö käymään ulkona. Veli suostui jäämään siskontytön kanssa ja lupasin palata yöllä takaisin. Kävelin keskustaan, käytiin baarissa, syötiin puoleksi pizza ja kävelin takaisin kotiin yöllä. Pääsin nukkumaan puoli kuudelta aamuyöstä ja tämä päivä on kulunut kotona oleskellen ja siivoten. Alun perin mun oli tarkoitus aloittaa laihdutus silleen, että arkipäivät kituutan ja viikonloppuna saan syödä mitä mieli tekee. Mutta en laihduta arkenakaan, haluan mieluummin viettää ja jatkaa ihanaa kesälomaa.
Näitä fiiliksiä tulee kaikille, mut onneks tajusit lopettaa ajoissa. Ei sitä sun haaveilemaa "tarpeeksi laihaa" ole edes olemassa, koska sä olet jo nyt sitä :) Eikä tosiaan kannata tuhlata kesälomaa itsensä kiduttamiseen. Nyt on nimenomaan aika kerätä voimia tulevaa kouluvuotta varten! Tsemppiä ihana♥
VastaaPoistaJep niin tulee. No mulla oli mielessä tietty paino mutta en varmasti olisi silloinkaan ollut tyytyväinen. No joo, oikeesti tuo kolme päivääkin oli hirveetä. Totta, mun täytyy kerätä voimia koska haluan muutenkin tsempata,tää paska viivästytti jo mun opintoja puolella vuodella.
PoistaKiitos ihana Lotta <3
Kuulostaa tosi ikävälle toi sun perheen kommentointi. Mut ei kannata välittää tai ainakaan provosoitua, ei kaikki ajattele mitä ne puhuu, oo vaan noiden kommentointien yläpuolella ja ajattele et se on sairasta elää jollain jogurtilla päivässä, niin kuin oikeasti onkin. Ja tiedä sitten elääkö oikeasti. (tai jos elää niin on kyllä syömishäiriöinen hänkin). Mutta hyvä että lopetit laihduttamisen! :) Ja kuten Lotta yllä kirjoittikin, niin noita päiviä ja jopa viikkoja tulee varmaan kaikille syömishäiriöisille. Sehän tässä paska juttu just onkin, ettei tästä varmaan koskaan 100% pääse irti. Mutta voimia sulle ja yritä keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä, ja muista myös levätä! :)
VastaaPoistaNiin se onkin sairasta ja oon sanonutkin siskolle tosta. Mutta sillä on syömisongelmia muutenkin. Mun tosiaan täytyy ignoorata kaikki tollaset kommentit ja puheet, koska näköjään vielä imen niistä vaikutteita itseeni.
PoistaNiin tulee noita huonoja päiviä, mutta jos muutkin pääsee niistä yli niin pääsen mäki :) Ja tuo on surullisen totta :/ Toivoisin niin että jokainen pääsisi kokonaan eroon tästä.
Voimia sinnekin suuntaan ja kiitos! :)