Pieni pyörämaraton

Mitä mä taas oon tehnyt viimepäivät. Pätkii! No ainakin oon ottanut aurinkoa tossa partsilla ja pihalla ja saanut rusketusta enemmän kehiin;) Oon jo aivan lomafiiliksissä, ja periaatteessa mun kesäloma onkin jo alkanut, koska en laske viimeistä keskiviikon koulupäivää. Oon ottanut rennosti! Rannalle en ole vielä mennyt kun oon odottanut  hiukan lämpimämpää keliä, varsinkin jos uimaan aikoo. Vielä pari päivää pitäisi jaksaa tehdä noita viimeisiä koulutehtäviä ja keskiviikon jälkeen en haaskaa ajatustakaan koululle. Ette ymmärrä kuin onnellinen oon kun meidän luokkalaisten kanssa tiet eroaa kun kaikki lähtee omiin koulutusohjelmiin (anteeksi vain jos joku sattuu lukemaan). Im so happy, mä en vaan kestä liikaa stressaavia ihmisiä tai en ainakaan pysty kauaa olemaan niiden seurassa. Oon nimittäin täysi vastakohta sellaiselle joten en jaksa olla kommentoimassa joka väliin että ”Ei tuo ole nyt niin vakavaa” tai ”Ei ole maailman loppu jos et nyt tosta tentistä saanut parhainta mahdollista numeroa”. Tommonen ajaa mut hulluksi, siks oon päättänyt että vältän sellaisten ihmisten seuraa jotka aiheuttaa vaan turhautumista tollasella stressaamisella. 

Viikonloppu kului tavanomaisissa tunnelmissa: leffailtaa viettäen. Lauantaina mentiin pikkuveljeni kanssa isolle siskolle yökylään ja koska se ei päässyt meitä sinne hakemaan niin ajateltiin pyöräillä. Keli oli mitä upein ja vihdoin oon saanut pyöräni käyttöön! Ei oltu kummatkaan sinne aikasemmin pyöräilty joten reitti ei ollut täysin selvä. Päätettiin kuitenkin lähtä ajamaan ja katsoa matkan varrella mihin suuntaan polkea. 

Kun oltiin ajettu joku 6 km, päätettiin valita lyhyempi oikoreitti ja se tais olla väärä ratkaisu. Meidän reissu vääntyi ainakin neljänkymmenen kilometrin pituiseksi ja matkassa harhailtiin 2 tuntia 40 minuuttia! :-D Päästiin puheluiden ja tienviittojen avulla kuitenkin perille. Pyöräreissu oli mutkista huolimatta mukava, ja oli kiva jutella siinä samalla kaikenlaista.  Luvan kanssa herkuteltiin sinä iltana (no oltaisiin me muutenkin) ja seuraavana päivänä oli matka vielä takaisin, mutta se päästiin kaupan kautta oikeaa reittiä noin puolessa tunnissa! Ei meitä edes pahemmin haitannut vaikka eksyttiin – saatiin vaan naurut siitä ja hyviä muistoja. 

Sitten hieman off topic. Tänään (tai no eilen kellon mukaan) kokeilin mekkoja lauantaita varten, jolloin tarkoitus olisi mennä kahden kaverin yo-juhliin. Kesken sovittelun mulle iski sietämätön vatsakipu. Voitte varmaan arvata mistä tollanen voi johtua. Koitin selvitä aluksi ilman särkylääkettä mutta kivun pahentuessa jouduin ottamaan 800 mg buranaa - eikä sekään auttanut. Olo paheni kokoajan ja pian löysin itseni vessan lattialta hiestä märkänä täristen. Pyörrytti ja sattui mahaan. Huonosta olosta johtuen oksensin suihkun lattiakaivoon kun en kerinnyt muualle. Soitin jo äidille ja kysyin oliko se ihan normaalia. Vaikka äiti jo ylihuolehtivaisena ehdotti ambulanssin tilaamista, itse omasta aiemmasta kokemuksesta tiesin, että kyllä se helpottaa. Otin lisää buranaa naamaan heti kun sen vaan sai pysymään sisällä ja sitten se onneksi helpotti. Sain taas kokea sen, kuinka kannattaa ottaa särkylääkettä jo hyvissä ajoin ennen kun menkkakivut kerkeää yltyä noin pahoiksi että meinaa pyörtyä.