Kyllä se tästä

Viikonloppu ei oo mennyt hyvin. Eikä myös sitä edeltävät päivät. Oon voinu ehkä paskemmin ku koskaan näiden syömisongelmien osalta ja samaan aikaan masennus on tehnyt tuhoisaa paluutaan. Tiputin (itse taas) masennuslääkitystä 10mg:seen, koska mun olo paheni vaan noston yhteydessä. En tiiä johtuko paha olo siitä, mutta ens kerran annan varmaan lääkärin tehdä noi annosmuutokset. Masentanut on enemmän ku pitkiin aikoihin, ahdistanut järjettömästi. Tein jotain, mitä viimeks oon tehnyt silloin pari vuotta sitten.:( Siks se ärsyttääkin niin paljon. Läskiahdistus on ollut varmaan suurempaa ku koskaan, näiden 2,5-3kg:n painonnousun takia. Viikonloppu kuluikin ahdistellessa ja tuijottaessa seiniä ja kuikuilin ikkunasta, kuinka pitkästi ois alas matkaa partsilta, kuolisinko jos hyppäisin. Tulin siihen tulokseen että luultavasti en, joutuisin vaan pyörätuoliin ja mun tuurilla jäisin henkiin. Totesin, että ois vähintään katolle kivuttava jotta henki lähtis. Pahoittelen tätä kuinka masentavaa tekstiä, mutta valitettavan totta.

 

Tänään lopetin vuorokauden kestoisen paaston… mmm mikä idiootti. Ja mitä tästä taas opin, ei tossa syömättömyydessä ole mitään kehumisen arvoista. Halusin vaan joka sekunti kuolla pois.

Tänään sain lähetteen ravitsemusterapeutille ja psykiatriselle sairaanhoitajalle. Kuulemma tän hoitajan ammattitaito ei riitä mua hoitamaan. Ahaa kiitos vaan, oonko niin hullu. Kuulemma asiantuntevaa porukkaa; kokemusta anoreksia ja bulimia potilaista. Koska oon niin hukassa sen kanssa paljon mun ”pitäisi” syödä ja mikä on normaalia jne. niin uskon, että tosta voi olla hyötyä. Oon myös aivan hukassa sen kanssa, mikä mun energiakulutus on.

Kuitenkin näistä takapakeista huolimatta im still here, söinkin tänään kaverin kanssa koulussa (myös vaaleata vehnäleipää jonka päällä voita!) ja tänään mulle tulee siskot ja siskon tyttö yökylään (♥), joiden silmien alla mun täytyy syödä ja vaikkei ne tuliskaan, söisin, koska en halua kuolla. En meinaa että mun fyysinen kunto romahtaisi vaan nimenomaan saattaisin heittää veivit oman käden kautta. Sad but true.

Koitan nyt tsempata ja palaan varmaan ens kerran positiivisemmilla kuulumisilla!
Kyllä se tästä!